LIENA JÄÄSKELÄINEN, SYNTYISIN TUPPURAINEN.
Olen usein puhunut Lienastani, niinkuin kaikki tuntisivat häntä yhtä hyvin kuin minä tunnen. En ole koskaan häntä oikein perusteellisesti ja luonnontieteellisesti teille esitellyt. Syy siihen on ollut se, että Liena tavallisesti on kotosalla, ja kaikkien hyväin vaimojen tavalla estää minun perhesalaisuuksia ilmaisemasta.
Mutta nyt olen pettänyt Lienan.
Halutti näet minua kerran vapaasti viettää Vapunpäivää. Siitä ei tietysti olisi tullut mitään Lienan kotona ollessa. Sentähden jo edeltäpäin katosin pois kotoa, Esa Huttusen luokse. Ja hänen kanssansa keksimme keinon. Minä kirjoitin ihan toimessani, että olin mennyt Mahdin luo Sudaniin, ja Liena sen tietysti uskoi yhtä vakaasti kuin muutkin lukijat. Hävettää se vähän tunnustaa, että olen käyttänyt julkista sanaa yksityisiin tarkoituksiin. Mutta empä minä ole ensimäinen enkä viimeinen siihen syntiin vikapää. Sitäpaitsi se ajatus alkujaan syntyi Esa Huttusen päässä eikä minun.
Esa Huttusen kanssa makailimme ja harjoittelimme Vapunpäivää varten isänmaallisia lauluja, niinkuin
"Ii-ii-illalla,
Ison kirkon sillalla
Ruikuttaa, ruikuttaa,
Ruikuttakoon vaan.
Ii-ii!"
Vihdoin kertoi Esa Huttusen eukko kuulleensa, että Jääskeläisen Liena oli aikonut lähteä Sudaniin Kaaproa etsimään, eikä ollut Huttuskakaan virkkanut mitään siitä, että voisi sen löytää likempääkin. Sitte jonkun päivän perästä oli Esa Huttunen torilla kuullut, että Liena varmasti oli lähtenyt matkalle.
Vapunpäivän saimme rauhassa viettää. Eikä iloamme mikään muu olisi häirinnyt kuin pelko siitä, että Liena kenties katuisi kauppaansa ja kääntyisi takaisin. Mutta koska hän ei vieläkään ole palannut, uskallan toivoa, että sille matkalle se Lienakulta jäi. Ja sentähden on minusta paikallaan kirjoittaa hänestä muutama muistosana.
Hän ei ollut mikään Lotta Edgren eikä Minna Canth, vaan hän oli nainen, luotu toisen ihmisen akaksi. Ei hän kirjoittanut yhtään näytelmäkappaletta eikä hakenut "erivapautusta sukupuolestaan", päästäkseen miesten virkoihin, vaan hän teki käsityötä 37 tuntia viikossa ilman eri palkkiota. Voimistelun opetusta antoi hän ilmaiseksi minulle useampia kertoja päivässä, etupäässä tukkavoimistelua.
Voin vakuuttaa etten koko avioliittomme aikana muuta pään kipua tuntenut.
Hänen ulkonäkönsä voi viehättää haudankaivajaa, sillä hänestä se näyttää tutulta. Mutta kuitenkin — ja siinä on luonnontieteellinen salaisuus — olivat hänen luiset kätensä sitä laatua, että minun vasten tahtoanikin täytyy iloita siitä, että ne nyt ovat Sudanissa.
Hänen äänestään ja puhelahjastaan on tarpeeton mitään virkkaa, sillä ne tuntee jokainen nainut mies omasta kohdastaan.
Hänen mielipiteensä päivän kysymyksissä olivat semmoiset, että aamiainen on ostettava torilta, ja että aamiaisen jälkeen syödään päivällinen ja sitte iltaruoka. Naiskysymyksessä ei hän suvainnut mitään periaatteita. Edustuslaitoksemme muutoksesta kun kerran puhuin hänelle, oli lyhykäinen ajatuksensa: "Ole vaiti ja mene hakkaamaan puita!"
Mutta nyt olet Lienani poissa! Anna anteeksi iloni sen johdosta! Sillä kumminkin itseäni lohdutan, etten ole sinua koskaan lyönyt. Päinvastoin.
* * * * *
Kun tämä jo oli valmiiksi kirjotettu, sain Mahdilta sähkösanoman, että Liena oli onnellisesti tullut Sudaniin. Mahdi oli niin mielistynyt Lienaan, että hän nyt pyysi minun suostumustani saadakseen korottaa hänet aviopuolisokseen. Harvoin on Suomesta lähetetty niin iloista sähkösanomaa Afrikkaan kuin minä Mahdille lähetin.