"MAAILMAN LOPUN" KIRJA.

Lehtemme päätoimittaja lähetti kesäkuumalla minulle luettavaksi ja arvosteltavaksi Werner Söderströmin kustannuksella ilmestyneen Aatto S:n suomentaman kirjan nimeltä: "Kristuksen tulemisesta eli viimeiset tapaukset, jotka ovat ihmisille ja maailmalle tulossa, Raamatullisia tutkimuksia, tehnyt Ernst Mühe."

Nuorempana ollessani minä tosin yrittelin yhtä ja toista ja koetin onneani monella eri alalla, mutta koskaan ei juontunut mieleeni ruveta arvostelemaan hengellisiä kirjoja. Sentähden on minulle vielä tänäkin päivänä käsittämätöntä, kuinka se toimittaja lähetti tämän kirjan juuri minulle. Jos saisin otaksua hänen lukeneen kirjan, ennenkuin sen minulle lähetti, en sanoisi mitään. Sillä siinä tapauksessa pitäisin hänen tekonsa aivan luonnollisena. Mutta jos hän sen olisi lukenut, olisi hän kaiketi sen sitte yksintein itse arvostellutkin.

Olipa miten tahansa, kirja kuuluu kaikissa tapauksissa minun arvostelualaani. Minun arvosteltavikseni kuuluvat nimittäin kaikki hyvät kirjat, varsinkin jos ovat vielä tavallista erinomaisemmat.

Kun näinä nykyisinä vuosina tehdään raamatullisia tutkimuksia, niin ne tietysti ovat tavallista etevämpiä, sillä raamattu on jo ollut tutkittavana niin kauan, ettei mitään keskenkertaista, mitään tavallista tutkimusta enää kannata yleisölle tarjota. Ja kun kerran Aatto S. ottaa suomentaakseen ja Werner Söderström kustantaakseen raamatullisia tutkimuksia, voipi olla varma siitä, että ne ovat paraita mitä aikakaudellamme on saatavana.

Minä ainakaan en ole nähnyt mitään tämän Mühen tutkimuksen vertaista. Paljoa en kyllä ole tältä alalta ennen nähnytkään, sillä olen yleensä kokenut välttää viimeisiä tapauksia koskevaa kirjallisuutta, koska olen luullut, etteivät ne kumminkaan ehdi tapahtua minun eläissäni.

Tämän kirjan luettuani olen tullut toisiin ajatuksiin. Näkyy saavan olla varuillaan tästäpuoleen itsekukin. Nyt ei maailmanlopun aika enää ole mikään salaisuus, jota eivät taivaan enkelitkään tietäisi. Ernst Mühe tietää sen aivan tarkalleen, vaikka hän luultavasti ei ole edes enkeli. Vielä vähemmän minä olen enkeli, mutta nyt tiedän sen ajan hänen kirjastaan. Ja kuka tahansa saa sen nyt tietää 1 markalla 60 pennillä.

On tässä kirjassa tietoa sen rahan edestä, on totisesti. Ei tarvitse lukea monta sivua, ennenkuin jo on saanut niin paljon viisautta kuin kerralla päähän mahtuukin. Näytteeksi panen tähän muutamia palasia:

"Ennen meidän maatamme on jo ollut maa olemassa, jossa hyvin luultavasti on asunut enkeliolentoja ja joka on ollut valtakuntana sillä ylienkelillä, joka sitte lankesi pois Jumalasta ja jonka nimi nyt on saatana. Näiden enkelien syntiinlankeemuksen kautta joutui se maa kuolemaan ja turmioon sekä suuressa tulvassa (jossakin toisessa kuin tunnettu vedenpaisumus) täydelliseen häviöön. Mooses näki pyhän Hengen ilmoituksen kautta sen maan autiona ja tyhjänä. Tämän ensimäisen maan olemassaoloa ja sen onnetonta kuolemaa todistaa vielä tänäkin päivänä suuri joukko kivettyneitä muinaismaailman eläinluita, puita, ja kasveja, joiden kaltaisia nykyisessä luonnossa ei ole, samoin myös maakerrosten ja kivihiilikerrosten ihmeelliset muodostukset, jotka näyttävät olevan äärettömän vanhat, sekä eräät merkit jotka osottavat kuoleman taistelua olleen."

Kuopion pitäjän Räimän kylällä kertovat ennen olleen "patahurjain valtakunnan" — mutta mitä se on tämän perkeleitten valtakunnan rinnalla! Pöyristyttää ajatellessa sitä ilvettä, mikä silloin on ollut tämän matoisen maan kuorella. Ja nyt me astumme samoilla tanhuvilla, joilla ennen saatana enkeleineen kävellä jylkytteli; ja kun me kuolemme, joutuvat luumme saatanen karjanluiden joukkoon.

Ennen luultiin niitä mammutin, luolakarhun y.m. sukupuuttoon hävinneiden eläinten sekä entisajan ihmisten luiksi. Mutta nyt kun "tiede on alistunut uskon palvelukseen", kuulemme niiden olevan pimeyden enkelien ja hiiden karjan luita. Toista tämä toki on kuin kaikki ne muka tieteelliset arvelut, jotka kulkevat maansynty- ja kehitysopin (geologian) nimellä. Tämä nyt on tieteellistä varmuutta, sitä luonnontiedettä, joka ei tunnusta kehitysoppia.

Tämän luonnontieteen mukaan on pimeyden enkeleillä ollut pelottavan vankka hammasrakennus, voimakkaat sääret ja särmikäs kallo. Heidän juhtansa ovat olleet yhä lujempaa tekoa.

* * * * *

Luultavasti moni lukija ei oikein tarkkaan tiedä, missä ja minkälainen helvetti on. Ernst Mühe tietää sen. Kuulkaapas:

"Kukaan vilpitön kristitty ei voi olla pulassa vastauksesta kysymykseen: onko helvettiä olemassa? Hän tietää myöskin, missä se on. P. raamattu sanoo hänelle, että niin kauan kuin tämä vanha maa seisoo, on se (alkukielen mukaan) sen syvyydessä, sen sydämessä.

"Millaisiksi on meidän ajateltava helvetin vaivat? Onko siellä todellista tulta? On tosin. Ei tavallista tulta, sellaista kuin meidän liedessämme palaa. Se ei vahingoittaisi ruumiitonta sielua. Mutta onhan muitakin tulia täällä maan päälläkin sellaisia, että vesi ei voi niitä sammuttaa."

Suoraan sanoen, luulin minä ennenaikaan helvetin olevan jossakin paljoa kauempana. Mutta ethän sinä, hyvä lukija, ole käynyt maan sydämessä? Ja kun en minäkään ole käynyt siellä, ei meillä ole puolta ruveta väittämään kirjantekijätä vastaan. Tottapa hän itse asiansa parhaiten tiennee. Sen vaan voisi huomauttaa, että täällä pohjoisnavan puolella helvetti ei oikein taida pysyä lämpimänä, koska sen katto tältä kohdalta ei ole sen kuumempi. Mutta eipä meitä varten helvetin tarvitsekaan olla erittäin kuuman, sillä me säikähdämme paljoa vähempää kuin päiväntasaajan seutujen asukkaat, jotka ovat tottuneet kovaan kuumuuteen jo täällä maan (oikeammin: helvetin) "päällä" ollessaan.

* * * * *

Ennen en ole uskonut kummituksia olevan. Ehkä ette tekään. Mutta nyt minä jo alan uskoa, kun olen lukenut tämän kirjan. Siinä sanotaan:

"Vainajat, ollen yhteydessä pyhäin enkelein kanssa, jotka toimittavat Jumalan käskyjä maankin päällä, sekä joka päivä maallisesta elämästä sinne kotiin tuotujen ihmisten kautta saavat kylliksi tietoja, niinhyvin siitä, miten heidän jälkeenjääneille omaisillensa käy, kuin muistakin tärkeimmistä tapahtumista maan päällä. — Niinpä ei myöskään ole paheksuttava, että uskossaan vahvat ihmiset, kuten usein tapahtuu, lähettävät autuaallisesti kuolevaisten kanssa tervehdyksiä henkimaailmassa oleville vainajille, ja saavat myöskin vilkkaina aavistuksina ja selvinä merkkeinä heiltä vastaukset. — On keksitty koneitakin, joilla tehdään kysymyksiä vainajille ja hirvittävimmällä tavalla saadaan heiltä omakätisiä vastakirjoituksia. — Eihän itse raamattukaan missään paikassa kiellä uskomasta kummituksia, jos niillä tarkoitamme ihmisvainajain tai pahojen enkelein henkiä. Viimemainittujen sanoo Paavali oleskelevan alemmalla pilvitaivaalla ja sieltä harjoittavan vihollista vehkeilyänsä maan päällä asuvia ihmisiä vastaan."

Joko riittää? Vai vieläkö uskallatte kulkea pimeällä hautausmaan ohi?

* * * * *

Kuka on Anttikristus? — Mühe vastaa: "Hänen esikuviansa ovat Antiokus, Nero, Attila, Napoleon I y.m. — Sitte Mühe olettaa tuonelasta palaavan Napoleon I:sen tulevan Anttikristukseksi, ja kaikkein silmät kiintyvät tähän Ranskan kaikkein kristillisimpään hallitsijaan, joka jälleen Napoleon VIII:na on ilmestyvä Anttikristuksena. Tämä on tapahtuva v. 1992 j.Kr. Anttikristillisten hallitsijain aika ulottuu vuodesta 673 vuoteen 1897. — Silloin (v. 1897) on myöskin pakanain aika täytetty. Jumalaton maailma on hillittömästä riemusta iloitseva uuden vuosisadan alkaessa. Mutta äkisti keskellä vuotta 1900 tapahtuu ihme, että Jumalan kansan jäännös tulee Jumalan Hengen kautta herätetyksi ja kristilliseksi."

Hämeenlinnasta v. 1889 karanneen juutalaisen teurastaja Rosenbergin saarnamiesten ei kuitenkaan pidä iloita hänen palaamisestaan. Jos Rosenberg keskellä vuotta 1900 palaa Amerikasta, ovat hänen velkansa paraiksi ehtineet päästä kymmenvuotisiksi ja siis vanhentuneet. Luultavasti hän arvasi tämän, koska ei lykännyt lähtöään myöhemmäksi.

* * * * *

Anttikristuksen hirmuvaltaa kestää ainoastaan 34 vuotta. "Silloin" (siis vuonna 1995) "tulee Herra Kristus, ihmisen poika, taivaan pilvissä tuomiolle. Anttikristus ja kaikki maailman valtakunnat hävitetään, mutta Herran kuningaskunta annetaan Israelin kansalle ja kaikille Herran uskovaisille."

Sitte alkaa tuhatvuotinen valtakunta, joka ei tarkoita muuta kuin kirkon valtaa.

"Silloin ainoastaan hyvin harvinaiset kiroilemisen, sabatin rikkomisen y.m. synnit rangaistaan heti ja hillitään hyvin järjestetyllä kirkkokurilla. — Suurimmassa määrässä kehittyneet liikeneuvot yhdistävät suorinta tietä kansat ja maat. — Lukemattomat joukot Jerusalemiin vaeltavia pyhissä-matkustajia karavaaneissa, höyry- ja ilmalaivoissa ja rautateillä. — Petojen villeys ja surmaaminen toinen toistansa sekä vihollisuus ihmistä kohtaan lakkaavat. — Aurinko ja kuu loistavat seitsemän kertaa kirkkaammasti. — Ihmiset silloin taas niinkuin alussa elävät vanhoiksi, niin että satavuotista vielä sanotaan nuorukaiseksi."

Viimeinen tuomio tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan lopulla.
Luultavasti siis v. 2995.

Esimerkkinä siitä, kuinka pitkälle tekijä syventyy yksityiskohtiin, mainitsen että "autuasten ijankaikkisesta elämästä" on neljä eri lukua, nimittäin: a) Avioliitto, b) Autuasten perhe-elämä, c) Autuasten kutsumus eli työelämä, d) Autuasten kirkollinen elämä.

Omasta puolestani pyydän lopuksi, ettei toimittaja hyvin usein lähettäisi minulle tämän laatuisia hartauskirjoja luettavakseni. Ne vaikuttavat minuun melkein liian syvästi. Nytkään en uskalla lähteä ulos huoneestani, kun on niin kovin pilvinen ilma, ja pahojen enkelein henkiä luultavasti on hyvin paljo vehkeilemässä alemmalla pilvitaivaalla.