JANNE
Eikö mitä! Sehän on Aten serkku, Sulakan isäntä. On vieraissa Tourulassa. Mitä me nyt teemme? Olisi mentävä vieraita vastaan ja olisi pysyttävä piilossa — (Katsoo Annaa.)
ANNA (kiihkeästi)
Jos me nyt hyökkäämme tuohon rykelmään, niin ei Aten kosimisesta tule mitään. Kuka nyt kirkkokansan kesken? Ei ainakaan Atte!
JANNE (toimekkaasti)
No, livistetään sitten hyvän sään aikana! Tule! (Menevät nopeasti vasemmalle.)
EEVA-KAISA (avaa oven hetken kuluttua)
Pyydän vieraita käymään sisään! Tehkää hyvin!
SOLAKKA
Kiitoksia vain — ja hyvä päivä kynnyksen yli!
ATTE
Kiitoksia! Hyvää päivää taloon!
EEVA-KAISA (kaikkien tultua)
Olkaa tervetulleet ja käykää istumaan!
MATTI (rykäisee)
Niin — hm — painetaanpa puuta! (Ottaa senkiltä tupakkavehkeet ja vie sohvapöydälle, asettuen keinutuoliin.) Tässä olisi — vieraille —
SULAKKA (asettuu sohvapöydän viereiselle tuolille)
Arvaamme, että talossa on yhtä jos toistakin touhua näin juhlan suulla, joten emme oikeastaan ole saapuneet erikoisessa vierastimismielessä —
MATTI
No, no — tupakka sentään pahimman kiireen tappamiseksi!
EEVA-KAISA
Käy nyt tuonne sohvaan, Atte! Mitäpä siihen akkunapieleen pysäyt.
ATTE (istuu akkunanpieleiselle tuolille)
Minä kiitän! Hyvähän tässä.
EEVA-KAISA (menee senkin viereiselle tuolille)
Yksinkö nyt sieltä Sulakalta — eikö emäntä tällä kertaa —?
SULAKKA (leikkisesti)
No, kuinkas muuten! Täytyyhän niitä emäntiäkin tuuletella, mutta Tourulaan jäi, eikä edes terveisiä pannut matkaan, kun me vain lähdimme vähän tuota uutta autoa koettelemaan.
MATTI (välinpitämättömästi)
No, näkyypä kulkeneen ainakin tänne asti.
SULAKKA
Niin — minähän sen kokkaa olin kääntelemässä. Poikkesimme tänne niinkuin asialliselle asialle. Ja — parasta kai avata asiavakka ilman jaaritteluja. Tuo Tourulan Atte on tullut kosiomiehenä tänne Hankalaan. Sanoo Annan kanssa sopineensa asiasta ja tuli nyt pyytämään Annan vanhempien suostumusta.
MATTI (nauraen ja lujaäänisesti)
No, saakuri! Oletko sinä Sulakka ruvennut puhemiehen ammattia harjoittamaan?
SULAKKA (levollisesti)
Olen täksi kerraksi. Aten puolesta kehtaa kyllä puhua. Tehän tunnette hänet poikasesta saakka ja tiedätte että Tourula kaipaa emäntää. Lähempiä selostuksia saatte niin pitkälle kuin haluatte.
MATTI
Mutta minäpä en halua yhtään mitään. Pane sinä, Sulakka, vain saman tien asiavakkasi kansi kiinni ja kanna vakkasi pirtistä pihalle!
SULAKKA (ei ole ymmärtävinään)
Arvasinkin asian selväksi ilman muuta, kun kerran molemmin puolinen rakkaus kuuluu olleen tientekijänä.
MATTI
Minkä helkutin tien? Mitä tietä sinä meinaat?
SULAKKA
Sitä tietä, joka vie avioliittoon.
MATTI
Jaahah! Sinä et näy ymmärtävän vähästä. Koetas nyt kuunnella! Meillä ei ole tytärtä Tourulaan vietäväksi. Ehkä joskus muulloin maailmassa, mutta ei minun aikanani. Meillä on yksi tytär, mutta se ei ole kasvanut Tourulaa varten.
SULAKKA (leppoisana)
No, nyt kai on pakko ymmärtää. Te siis kiellätte suostumuksenne?
MATTI
Vissisti! Kiellän kuin kirveen silmään.
ATTE (hiukan uhkamielisesti)
Eikö sentään kysyttäisi Annan omaakin ajatusta?
MATTI (leveästi kailottaen)
Annanko? Sen turkastako tässä Annan ajatus meriteeraisi? Etkö jo äsken päässyt sen pulman perille, ettei Hankalasta naiteta tytärtä Tourulaan — tässä miespolvessa?
SULAKKA
Koetetaanpa nyt rauhassa miettiä asiaa! Jos tässä tekisi tenää se
Jokipartaan myynti, niin —
MATTI (yhä pilailevammin)
Mitä sinä Tourulan kauppoja minuun sotket! En minä ole Tourulan vormyntäri! Myyköön vaikka maansa ja mantunsa! Mitä se minua liikuttaa.
SULAKKA
No, jos se ei ole syynä, niin olisiko talossa jokin vika?
MATTI
Kuka siitä on puhunut? Häh? Olen sanonut vain, ettei meiltä naida
Tourulaan tässä polvessa.
ATTE
Syy on nähtävästi minussa. Minä en kelpaa
MATTI
Kelpaat kai kenelle kelpaat — mutta meidän vävyksi ei sinusta ole. Sinä et sovi, jos tietää tahdot. Miehelle ei saa naiset naureskella, eikä toiset miehet ilkamoida. Ei ainakaan sille miehelle, joka nai meidän Annan! Jos ei mies ole riuska ja halkinainen, niin mikä se sitten on? Häh?
EEVA-KAISA (arasti)
Atte on kyllä kovin siivo, eikä häntä ole ajan virtaukset rienanneet —
MATTI
Siivo ja kunnon mies voi olla, olematta silti kuin vahinko nurkassa. Selkärankaa pitää olla ja älykästä tarmoa. On pystyttävä jokaiseen peliin omakohtaisesti — muuten on kuin herraa pelkääväinen akka. Vaikka — kyllähän sellaisiakin ämmälaureja on, mutta ne eivät ole muijan tarpeessa. Noh! Suotta paasata siitä mitä on, mitä ei. Puhemies kai on älykäs ja ymmärtää yskän. Tämä asia ei tästä selvene.
SULAKKA
Eipä näy selvenevän.
EEVA-KAISA (hätäisesti)
Tässä minäkin istun, enkä ajattele vieraanvaraa — (kiepahtaa nopeasti vasemmasta ovesta).
SULAKKA
Isäntä ei näy panevan suurtakaan painoa pääasioille.
MÄTTI
Soo! Sivuasioistako olen puhunut, mielestäsi?
SULAKKA
Niin! Me tulimme tänne saattamaan päätökseen Aten ja Annan rakkausjuttua.
MATTI (topakasti)
Se juttu saa raueta — jos jotakin senlaatuista ovat kuvitelleet.
ATTE
Entä — jos ei raukene?
MATTI
Kuulkaas nyt, miehet! Minä en aio ruveta teidän kanssanne tässä unia selittelemään. Niitähän voi olla jos minkälaisia joillakin — keskellä päivääkin.
ATTE
Luuleeko isäntä, että minun rakkauteni loppuu tähän nuhdesaarnaan?
MATTI
Jos sinussa jotakin loppuu tai alkaa, on se sellaista, mikä ei liikuta minua. Minulta on kysytty ja minä olen vastannut.
ATTE (nousee)
Minä lähden kuta kuinkin piestynä tästä talosta — ja varmasti mulla olisi nyt häntä koipien välissä, jos olisi häntä. — Hyvästi, isäntä! En kanna kaunaa teille, kun olette Annan isä. Mutta sen sanon, että huonosti te tunnette minut — ettekä taida sen paremmin tuntea tytärtännekään. Hyvästi! (menee oikealta ulos).
SULAKKA (nousee)
Jaa, jaa! Eivät kai pidot parane, elleivät vieraat vähene. Minäkin lähden, mutta en sano teille kädestä pitäen hyvästiä enkä tervehdystä ennen kuin olette pyytänyt Attea sopimaan kanssanne.
MATTI
Mistä helkutista — sopimaan?
SULAKKA
Aiheettomista syytöksistä, joita kolistelitte hänen niskaansa kuin perunanelikosta ikään. Ja sitten vielä! En tahtoisi teitä neuvoa, vanhaa miestä, mutta en voi olla sanomatta, että te nyt istutte kuin veräjän takana jossakin korpiloukossa, ettekä pysty kiipeämään yli. Sanon talolle hyvästit! (menee nopeasti ulos).
MATTI (ei ehdi hämmästykseltään huutamaan ennen kuin oven sulkeuduttua)
Vanha? Itse voit olla vanha — sinä harakka! (Aikoo nousta, mutta palaakin nolona tuijottamaan eteensä.) Veräjä! — Hm, hm! Veräjän takana!
(Autotorven ääni kuuluu ulkoa.)
Väliverho