SILLI POES HAESEMASTA.
Ei ou tillillee tunnettuva, onko tässä kerrottava keppone alakuperräene keksintö vae onko siinä kynnetty toese vasikalla. Mut ku suutarillennii on sama, kennenkä nahasta se soappaat tekköö, sopinoo jutustajannii juttu jutustoo, vaekkei se viimmesimmäks sitä käyttänee keksintöö sattues olemaankaa.
No niin! Siihe aekaa olj Suomenmoassa sekä vakinaeset asevelevollissuuspataljuonat että reservkomppaniijjat. Asevelevollislakia seätäissä olj kyllä Sarvlahe parruon pelännä moalima lopu tulova, jos asevelevollisina pittää oatelispenika olla yhessä renkrehjanoehe ja muehe kommeesukuste nuorukaeste kansa. Mut laenseätäjät olj voan niin uskalikkoja, että lakkii tulj semmoene meäräys, että jokkaene 21 vuotta täyttävä miespuoleine nuorukaene on asevelevolline. Ja niin siitä asevelevollissuuvvesta tulj sulatusuun, jossa peästii käsittämmää, että kaekki ollaa yhtä luuta, niinku pukinsarvet. Ja ku lakia sinä aekana toteltii, täyty sotamiehenä olla niin herran ku marrinnii, eikä siinä passanna niskotella ja vikuroejja. Eikähää sotamiehenä olo oukkaa mikkää alennustila, voan iha isänmoalline kunniavirka, josta kansanlaulukii saunoo, että:
Sotamies on parempi ku pienenlaene herra, koska se on kelevannunna keisarille kerra.
Mittee toas huushollii tulj ja tulloo vieläkii, niin onhaa isänmoa koettanna poekiaa ruokkia siks runsaast, ettei kennenkää mahanahka ou peässynnä selekärankaa tarttumaa. Mut kukapa se jokkaese miele ossoo nouvvattoo ja tyyvvyttöö! Ja niin niitä olj tyytymättömijä entisaekana, niinku nykyjäännii. Pienissä oloessa kasvoo junnottanneet ei niin paljo Jeremiijjakse virsijä veillynnä ku semmoeset, joehenka leuka olj aena rasvassa ollunna ja maha makkeeta täynnä. Ku ei tunne, vakinaesesta väestäkö vae reserviläesistä parempoo huolta piettii ja pietää, ei ossoo sannoo, kummassako piirissä enemmä tyytymättömyyttä ja vikkoo on ollunna ja vieläe on, sekä huusholliko vae muu komentoko on ärryttäjänä ollunna.
Tässä kerrottava tappaus on peräsi reserviväe keskuuvesta ja koskoo raokahuushollija. Kauppijas Aeraksela olj soanna rahkamenti hankkimise tehtäväksee. Se mies olj oppinna sen konstin, että kauppa ei elätä, voan voetto elättää. Sen tähe se kauppoo tek — voettooksee. Hankkijahommassa se vielä lienöö lisäks tuummaillunua, että sotamiehe pittää syyvvä, mittee annetaa, sekä kerustel niin huokeita tavaroeta, ku suinnii onnistu löytämää. Jos sitte muut popsittavat ei riimasorttija ollunna, niin sillit kuetennii huonouvessa kaeken muun voetti — niissä olj jo niin paha löyhkäkii, että harakattii sitä pakkoo läks koko kasarmialuveelta. Reserviläeset muris ja äris sekä opetti sillijä lentämää, viskelle niitä ulos ikkunoesta ja tehe jos jonniilaesija vippaskonstija. Mut ku apuva ei mistää tullunna, niin sillon tek joku taekka jotkut taekka kukaties yhtenä miehenä koko komppaniijja semmoese tekose, että siitä läht apu. Yhtenä oamuna nimittäe ilimesty kyöki rappuste ettee suur silli, jolla olj korkeet tikkujalat alla sekä suussa paperlappu, johonka olj kirjutettu että:
— Mää poes silli Aeraksellaa teällä haesemasta.
Ja sattu niin kummallisest, että ite kauppijas olj sinä oamuna huvitellaksee lähtennä tuomaa tavarakuormoo ja sen lisäks komppaniijjan peällikkö kuluk kyöki eite. Se pysähty kahtomaa seisovoo sillijä ja hämmästy yhtä paljo ku kauppiassii. Repäsövällä sotilasmeiningillä pantii hetj tutkinto toemee ja mittees muuta ku että kaekki sekä kasarmilla olovat että kuormassa tuovut sillit sae lähtee — Aeraksellaa haesemaa, eikä niille tarvinna tehä ies tikkujalakojakkaa.