KAIKKI KAIKESSA.
Mä sua muistan, mitä muistellenkin, vaikk' olen miettimättä olevain — mä sua etsin, minne kulkenenkin, vaikk' olen määrättä mä kulkevain — nään sinut aina, kunne katsonenkin ja vaikka silmät suljen umpehen, ja äänes kuulen, mitä kuunnellenkin, jos menneet korvatkin ois lumpehen — sä olennoksein käynyt olet näin sinutta unta vain on elämäin.