ANNETTELLE.
Synkkyyden jos saisit syksyn yöltä,
Mustuutensa Hornan onkelolta,
Merten syvänteeltä pohjattuuden —
Näist' et konsaan synkkää pohjattuutta
Saisi Annetteni tumman silmän.
Kirkkauden jos lainaat kristallilta,
Lähteen silmäkkeeltä puhtautensa,
Itse auringolta lämmön voiman —
Näist' et lämpöö, kirkkautta saisi
Armaan Annetteni lemmenkatseen.
Lainaa pehmoisuus sä untuvalta,
Ota hienous päivän auterelta,
Sametilta hento höyhen-nukka —
Saa et konsaan hellää hienoisuutta
Oman Annetteni poskipäiden.
Ota mettä suusta mehiläisen,
Kostontyydykkeeltä nautintonsa,
Viehkeytensä ensi suukkoselta —
Viehkeyttä hurmaavaa et saisi,
Mik' on Annetteni rusosuulla.
Nälkään nääntyvältä leipä riistä,
Viime toivo epätoivoiselta,
Armaat aartehensa saiturilta —
Sitä murhetta et heille saata,
Kuin jos multa Annetteni veisit.