SISÄLLYS:
Sananen esipuheeksi.
Testamentti.
Pettyneitä toiveita.
Unelma.
Lapsuuden kodin muisto.
Sydän otti osansa.
Totuus ja vapaus.
Mitä minä saarelaisilta opin?
Sananen esipuheeksi.
Lapsuuden muistot ja nuoruuden tutut paikat pysyvät meille usein rakkaina läpi elämämme. Outoja ne tietysti eivät samassa määrässä huvita eikä niitä vieras ehkä tahdokaan arvostaa. Ja voihan tapahtua, että me itsekin joksikin aikaa ne unhotamme maailman hyörinässä eteenpäin rientäessämme. Mutta kun sattuma sitten jälleen loitsee muistossamme esille nuo suruttomat päivät ja ijäti tutut paikat, niin saavat ne taas vanhat ja jo ruostuneetkin kielet uudelleen soimaan.
Näin on ainakin tämän kirjoittajalle käynyt.
Ylläolevilla riveillä tahtookin hän tavallansa puolustaa näiden seitsemän vaatimattoman kyhäyksen julkaisemista, joista pari ensimmäistä jo lähentelee 20:tä ikävuottansa ja joista nuorimmatkin ovat jo 10:n vuoden vanhoiksi ehtineet. Monesta voi ehkä näyttää joutavalta kaivaa vanhojen päivälehtien palstoilta esille tälläisiä vähäisiä muistelmia ja tunnelma-kuvauksia. Mutta ehkäpä minut paremmin ymmärtävät sellaiset, joille muistojen maailmassa on samoin käynyt.
Siinä toivossa, että nämä sentään voivat joitakuita huvittaa, olen nämä kyhäykseni vanhoista säilyistänsä kokoellut ja lasken ne nyt maailmalle hiukan siistittyäni ja viimeisteltyäni niiden kielellistä asua ja esitystapaa. Luullakseni on niissä kuitenkin vielä tallella sekä ajanhenkeä että tekijänsä näkökantoja kuluneen parinkymmenen vuoden ajalta.
Tekijä.