III.
"Nya Pressenin" lakkautus. Ensi opinnäyte salakuljetuksessa.
"Nya Pressen" oli kolmikuukautisen lakkautuksensa jälkeen alkanut uudelleen ilmestyä ja minä olin jälleen ryhtynyt työhöni sen toimituksessa. Niin kului vuoden 1900 loppu ja vuoden 1901 alussa kokoontuivat valtiopäivät uudelleen, mikä melkein lopetti yksityisen vastustustyön. Kaikki enemmän tai vähemmän tottelivat valtiopäiviä ja odottivat mitä ne saattoivat saada aikaan. Myös venäläiset väkivaltaisuudet olivat pääasiallisesti levossa. Johtavissa piireissä ei oltu vielä tehty mitään muodollista päätöstä siihen nähden että vakinaiset valtiopäivät olivat hyljänneet venäläisen asevelvollisuuslakiehdotuksen ja uusia väkivallantekoja ei kuulunut. Oli kuin ei olisi tahdottu kiihoittaa valtiopäivämiehiä uuteen vastustukseen. Mutta valtiopäivät olivat tuskin päättyneet ja edustajat lähteneet lomalle, ennen kuin kolme uutta ukaasia tuli, kaikki laittomia ja kaikki kolme yhtä kuohuttavia.
Ensimmäinen oli manifestin muotoinen, se koski venäjänkieltä, jonka Venäjän hallitus omavaltaisesti määräsi otettavaksi käytäntöön, ensin senaatissa ja kenraalikuvernöörin kansliassa, mutta sitten myös muissa virastoissa. Tämän lainvastaisen määräyksen seuraus oli selvä, sillä Suomen virkamiehistä tuskin ainoakaan täydelleen hallitsi venäjänkieltä. Tämä oli kaikkien valtion virastojen venäläistyttämistä erottamalla suomalaiset laki- ja muut virkamiehet, jotka hoitivat virkoja ja korvaamalla heidät osittain venäläisillä, osittain kaikenkarvaisilla kotimaisilla onnenonkijoilla. Toinen määräys ei tarkoittanut sen vähempää kuin kokoontumisvapauden kumoamista, sillä siinä säädettiin ettei minkään laatuista kokousta saatu pitää ilman kenraalikuvernöörin tai niiden suostumusta, joiden toimeksi oli hänen puolestaan jätetty sellaisen luvan myöntäminen. Kolmas ukaasi vihdoin koski venäläisiä kulkukauppiaita, jotka edellisenä vuonna lain avulla oli karkoitettu maasta, koska oli osoittautunut, että suurin osa näistä ympäri kiertävistä olioista ei ollut kunnon kauppiaita, vaan sen venäläisen puolueen asiamiehiä, johon kenraalikuvernööri kuului ja jotka tässä ominaisuudessaan olivat suoranaisesti sotaretkellä yllyttääkseen irtainta kansanainesta maanomistajia vastaan. Nämä oikeutettiin nyt vapaasti harjoittamaan "kauppaa" maassa.
Näihin toimenpiteisiin ryhdyttiin heinäkuun alussa. Tohtori Lillen, "Nya Pressenin" päätoimittajan, oli määrä ottaa aikaisemman sopimuksen mukaan kesälomansa heinäkuun 15:stä, tohtori Neovius, päätoimittajan apulainen, oli ottanut loman kesäkuun 15:sta ja matkustanut Sveitsiin, minä aioin lähteä lomalle elokuun l:sestä, niin että kun lomaa kesti kuusi viikkoa, aina kaksi toimittajaa oli käsillä. Mutta muutamia päiviä ennen kuin tieto uusista perustuslaki-rikoksista tuli, ilmoitti tri Lille minulle, että hän joka tapauksessa jo elokuun toisena päivänä aikoi matkustaa Tanskaan, jossa hänen perheensä oleskeli kesän. "Kyllä sinä voit hoitaa sanomalehden yksinäsi kahden viikon aikana, kunnes Neovius palaa."
Päivää ennen hänen matkaansa sain tietää uusista ukaasiehdotuksista, jotka samana aamuna olivat saapuneet senaattiin. Iltapäivällä sain selon siitä mitä aiottiin ja mistä luonnollisesti olin halukas ja velvollinen ilmoittamaan päälliköllemme. Mutta häntä oli mahdoton tavata, huolimatta telefonoimisesta oikeaan ja vasempaan. Sittemmin saatiin tietää, että hän oli syönyt päivällisensä ja viettänyt iltaa kaupungin ulkopuolella. Vasta seuraavana aamuna sain tilaisuuden laivalla, joka lähti jo klo 10, ilmoittaa hänelle mitä oli tapahtunut tai oikeammin sanoen mitä aiottiin ja ilmaisin samalla pelkoni, että "Nya Pressen", mikäli vastustusta ilmenisi sen palstoilla, tultaisiin uudelleen lakkauttamaan ja tällä kertaa todennäköisesti ainaiseksi, sillä korkeat viranomaisethan jo katsoivat sitä karsain silmin. "Niin, mitä minä sille voin?" oli vastaus, "sinä voit kyllä hoitaa vastustuksen omin päin ja vastustusta on harjoitettava. Jos siitä seuraa lakkautus ainaiseksi, niin ei sitä voi auttaa." Niin hän matkusti ja minun oli yksin vastattava sanomalehdestä, jota tri Lille oli päätoimittajana hoitanut yli kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana kehittänyt sen maan verrattomasti etevimmäksi valtiolliseksi äänitorveksi.
Sensuuriviranomaiset eivät olleet saaneet mitään ilmoitusta lakiehdotuksista eivätkä siksi nähneet mitään rikollista "Nya Pressenin" ensimmäisessä artikkelissa asiasta, jota siinä käsiteltiin löyhänä huhuna. Yleisöä kehoitettiin olemaan uskomatta sellaista löyhää puhetta, joka itse asiassa, sillä olihan tsaari juhlallisesti luvannut pitää loukkaamattomana perustuslait, leimasi hänet lupauksenrikkojaksi, jota ei ollut oikeus ajatella tai uskoa, ei missään tapauksessa niin kauan kuin ei ilmeistä tosiasiaa ollut olemassa. Ja sellaista tosiasiaa, se oli varma toivomme, ei koskaan voitaisi osoittaa. Yleisö, jonka keskuudessa huhuja uusista toimenpiteistä jo oli alkanut kiertää, tajusi kyllä kirjoituksen ankaruuden, mutta se ei herättänyt sitä sensoria, jonka tehtävänä oli "Nya Pressenin" tarkastus, vaan kirjoitus läpäisi muistutuksitta — sensori lienee tuntenut tyydytystä, kun "Nya Pressen" kerrankin otti puolustaakseen itse majesteettia pärjääjiä ja häijyjä kieliä vastaan.
Niin ei käynyt korkeimmassa sensuurikomiteassa, johon kenraalikuvernöörin perustamaan laitokseen kuuluivat jäseninä m.m. hänen apulaisensa, kenraali Shipov, kenraalikuvernöörin kanslian päällikkö, eversti von Minckwitz y.m. Se oli kyllä selvillä siitä, että lakiehdotukset olivat saapuneet ja ymmärsi aivan hyvin ettei "puolustus" ollut muuta kuin epäsuora keino soimata monarkkia, jonka piti olla kaiken soimauksen yläpuolella huolimatta siitä miten hän menetteli. Komitea kutsuttiin koolle seuraavana päivänä ja tuomitsi "Nya Pressenin" lakkautettavaksi ainaiseksi sekä ilmoitti samalla herroille sensoreille mainittujen määräysten olemassaolosta, joista ei ainuttakaan moitteen tai vastustuksen sanaa saanut painaa. "Nya Pressenillä" oli kuitenkin tilaisuus vielä samana päivänä, jolloin sen lakkauttamisesta päätettiin, julaista asiasta artikkeli, joka selvästikään ei tehnyt sensuurikomiteaa lempeämmäksi. Ja kun ei kirjelmä komitean päätöksestä tullut sanomalehdelle ennen kuin seuraavana päivänä, oli meillä aikaa julkaista vieläkin yksi artikkeli. Mutta kun sensoria jo oli varoitettu, oli se puettava lakiotteen muotoon, jossa säädetään rangaistus monarkin neuvonantajille (senaatille), jos nämä osoittautuisivat syypäiksi johonkin laittomuuteen. Pykälä sisältyi perustuslakien julkaistuun painokseen, minkä vuoksi sensorilla ei voinut olla mitään muistuttamista, vaikka se toistettiin koko laajuudessaan.
Vasta kolmantena päivänä aamupäivällä saimme sensuurikomitean päätöksen ja siihen taittui "Nya Pressenin" taival. Tri Lillelle oli lähetetty sähkösanoma heti, kun olimme saaneet tiedon lakkautustoimenpiteestä, päivää ennenkuin päätös tuli käsiimme, ja hän oli heti lähtenyt paluumatkalle Skagenista. Ennenkuin hän palasi, oli meillä kuitenkin vielä yksi numero valmiina, sille oli annettu nimi "Afsked (jäähyväiset)" sillä nimi "Nya Pressen" ei enää saanut esiintyä. Tästä oli Lillelle ilmoitettu ja hän oli lehden yli kaksikymmenvuotisena päätoimittajana kirjoittanut johtavan artikkelin, joka sähkötettiin Kööpenhaminasta. Paitsi häntä oli jokainen pääkaupungissa asuva tai sen läheisyydessä oleskeleva entinen avustaja kirjoittanut oman artikkelinsa, niin että numero, joka oli kahdeksansivuinen ja ilman ilmoituksia, oli hyvinkin upea. Vanha ylisensori, joka ei enää hoitanut virkaa, mutta omasi vielä kaikki valtuutensa, sensuroi sen. "Se merkitsee kyllä virkaeroa minulle", sanoi hän luettuaan numeron varustaen sen samalla merkinnöllään, "mutta pian olisin kuitenkin sitä pyytänyt."
Uutinen jäähyväisnumeron ilmestymisestä oli kuitenkin levinnyt kaupungissa ja sitä odotettiin suurella mielenkiinnolla ja samalla suurella jännityksellä, sillä ajateltiin mahdolliseksi, että kenraalikuvernööri vielä viime hetkessä määräisi sen takavarikoitavaksi tai tavalla tai toisella estäisi ilmestymisen. Niin ei kuitenkaan käynyt. Numero ilmestyi ja ensimmäiset kappaleet suorastaan revittiin myyjien käsistä. Ensimmäiset eivät ennättäneet kauemmaksi kuin lähimpään kadunkulmaan, ennenkuin varasto oli lopussa ja vasta iltapäivällä lakkasivat painokoneet työskentelemästä. Silloin oli numeroa ilmestynyt 56,000 kappaletta.
Omituinen kovaonni teki sen, että ensi kerran, kun "Nya Pressen" lakkautettiin kolmeksi kuukaudeksi, tri Neovius ja minä olimme kirjoittaneet kumpikin artikkelimme, joiden vuoksi kosto kohtasi lehteä. Kun se sitten lakkautettiin ainiaaksi, olin jälleen minä yksin vastaamassa rikollisesta artikkelista. Tri Lille oli itse vetäytynyt pois tästä edesvastuusta, vaikka hän varsin hyvin tiesi millainen se tulisi olemaan, mutta hän oli samoin lähinnä edellisten kuukausien aikana — valtiopäiväkuukausina — yleensä varsin vähän harrastanut sanomalehteä. Hän ei vuoden alusta alkaen ollut kirjoittanut enempää kuin parisenkymmentä artikkelia, kun tri Neovius, joka samoin kun päätoimittajakin oli valtiopäivämies ja lisäksi valiokunnan jäsen, jollainen hänen esimiehensä ei ollut, oli kirjoittanut 84 ja minä, joka en ollut kumpaakaan, olin saanut kokoon lähes 120. Kun Lille palasi kotiin, kunnioitettiin häntä loistavalla juhlalla, jossa senaattori Mechelin yleisön riemuitessa kohotti maljan juhlan sankarille.
Lakkautuksen jälkeen kului parisen viikkoa miettimiseen sinne ja tänne, mitä olisi tehtävä erikoisesti sen johdosta, että senaatti juonitteluilla oli saatu julkaisemaan lainvastaiset määräykset. Tahdottiin antaa yleisölle selvä käsitys siitä, miten tämä oli tapahtunut, mutta sanomalehdet ja kirjapainot eivät ylimalkaan tahtoneet antamalla apuaan tähän saattaa vaaranalaiseksi omaa olemassaoloaan, eikä asiaa pidettykään sen arvoisena. Päätettiin silloin painattaa selostus Tukholmassa ja minä otin matkustaakseni sinne painatuksesta huolehtimaan sekä sittemmin toimittaakseni painotuotteen maahan sekä sensuurin että tullin sivu. Yhdestä painotuotteesta tuli kuitenkin kaksi, sillä viime hetkessä minä täysin pätevältä ja luotettavalta taholta sain koko joukon yksityiskohtaisia tietoja senaatin menettelytavasta, mutta komitea, joka oli laatinut ensimmäisen lentokirjasen, ei katsonut asiakseen lisätä täydentäviä yksityiskohtia, jotka se tunsi vain kuuleman mukaan, vaan jätti minulle tehtäväksi toisen paljastuksen kirjoittamisen. Sitä paitsi olin päättänyt koettaa saada aikaan sanomalehden, hätävaralehden, joka ainakin tiedoittaisi sensuurin poistamat uutiset, joskin epäsäännöllisesti ja vain tilapäisluontoisesti. Siitä oli myös neuvoteltu eri tilaisuuksissa ja eri henkilöiden kanssa, mutta ei kukaan, paitsi tri Neovius, tahtonut oikeastaan aktiivisesti ottaa osaa asiaan. Siellä täällä lupasi tosin joku tilaisuuden tullen kirjoittaa tulevaan lehteen ja pari heistä todella pitikin lupauksensa, mutta kaikki olivat kuitenkin sitä mieltä, että yritys ensi numeron ilmestymisen jälkeen menisi nurin. Muu ei ollut mahdollista, niin arveltiin, katsoen viranomaisten mahdollisuuksiin, kuin että he keskeyttäisivät homman ja todennäköisesti tekisivät mahdottomaksi kaiken enemmän toiminnan niiden taholta, jotka olivat ottaneet yrityksen vastuulleen. Tarvitsi vain näyttää toteen asian toimeenpanomahdollisuus, ja avustajia ilmestyi joukoittain, sillä se vaara, jonka minä otin osalleni, oli ilman muuta selvä sekä minulle että muille. Siitä ei ollut sen enempää sanottavaa, minkä vuoksi minä, niin pian kun lentokirjaset olivat selvät, lähdin Tukholmaan yrittämään.
Salakuljetusta varten olin minä ostanut vanhanpuoleisen huvipurren ja pyytänyt pari amatööripurjehtijaa ja erään ammattimatruusin miehistöksi sekä viemään veneen Tukholmaan. Itse olin matkustanut sinne laivalla koettaakseni saada painotuotteet valmiiksi siksi kuin veneen oli määrä saapua. Kaikki kävi toiveitten mukaan. Molemmat lentokirjaset ja sanomalehden näytenumero, joka tri Neoviuksen ehdotuksesta oli ristitty "Vapaaksi Sanaksi" (Fria Ord), olivat kunnossa ja lastattiin heti purteen, jonka piti senjälkeen lähteä matkaan ilman minua. Minun oli määrä palata samalla tavalla kuin olin tullut. Mutta miehistöä oli ruvennut arveluttamaan ja he selittivät, että minun oli seurattava mukana. Molemmilla amatööreillä ei ollut muuta valitsemisen varaa, piti lähteä purjehtimaan, vaikka minulla kyllä olisi ollut paljon toimittamista Helsingissä, jonne me varmasti tulimme saapumaan huomattavasti myöhemmin, kuin jos olisin voinut aikomukseni mukaan matkustaa höyrylaivalla.
Matka sujui onnellisesti, vaikka se kestikin melkoisen kauan, kun meitä viivyttivät vastaiset, osin heikot tuulet. Minä päätin lopuksi purjehtia Turkuun, josta lastimme voitiin rautateitse lähettää Helsinkiin, jonne itse lähdin samalla tavalla. Kaikki kävi kuten toivottiin, sekä lentokirjaset että näytenumero jaettiin asianmukaisessa järjestyksessä ja jälkimmäinen saavutti niin suurta suosiota, että jo ensimmäisen numeron jälkeen tilauksia tuli niin paljon, että julkaiseminen huolimatta suurista kustannuksista tuli kannattamaan. Tilauksia ei kuitenkaan otettu vastaan useammalle kuin kahdellekymmenelle numerolle, sillä vielä ei oltu oikein varmoja siitä, voitiinko yritystä jatkaa. Tilausmaksu voitiin suorittaa mihin pankkiin tahansa, sillä kaikissa oli avattu tilejä eräälle henkilölle, joka, vaikka olikin ruotsalainen, oli lainannut nimensä tähän tarkoitukseen.