KORPI
No, eivätkö lapset tänään saaneet lastuja, tai jotain puuriisteitä kun ne niin kauan viipyivätkin?
ANNI vilkaisee arasti Kaarloon ja puhuu kuin peittääkseen kalvavaa levottomuuttaan.
Eivät saaneet puun tikkua, mestari on tänä aamuna kokonaan sulkenut tehtaan alueen eikä muualla enää mitään ole. Metsässäkin on niin paksulta lunta, etteivät lapsiraukat sieltä mitään saa, kun jalkineetkin ovat hajallaan. He kävivät Savolan rakennuksella asti ihan turhaan ja Hiltun jalat paleltuivat. Kyllä minä niitä lumella hieroin, mutta ne ovat turvonneet ja ihan punaiset — eikä ole mihinkään mitään lääkettä.
KORPI raapaisee kiusaantuneena päätään.
Kun tuo pakkanenkaan ei lauhdu enää ollenkaan, yltyy yhä vaan. — (Hiljemmin.) — Koeta nyt peittää jotenkin niitä lapsia, etteivät ihan paleltuisi ja Antti saa mennä Aaltoselle kysymään, olisiko siellä siansappiviinaa Hiltun jalkoihin.
(Anni menee.)
KAARLO nousee seisaalleen ja sanoo värisevin äänin.
Ei — kyllä minä nyt lähden…