KORPI
Kyllä tämä raskaalta tuntuu… sinäkin, poikaparka… — (Vaikenee tietämättä, mitä sanoisi, miten lohduttaisi. Mutta yhtäkkiä hänen kasvonsa kirkastuvat ja hänen matalassa, hillityssä äänessään ja laihoilla kasvoillaan kuvastuu väkevä sisäinen innostus ja voima.)
Ei pojat… ei niin! Tiedättekö, minä tunnen tällä hetkellä jotain sellaista, etten koskaan ennen, niinkuin pimeässä kurjuudessamme olisi leimahtanut outo väkevä valo.
Mutta ei sittenkään tarvitse masentua. Tunnen sen tällä hetkellä omituisen selvästi — aivankuin salaperäinen kirkas valo olisi valaissut pimeän kurjuutemme, paljastaen läheltämme jotain niin suuremmeistä ja lohduttavaa, ettei työläisten enää koskaan tarvitse masentua, muistin ne kauhistavat kärsimykset, mitä työläiset halki vuosisatojen ovat kestäneet — turhaan; kun miljoonat ovat heittäneet henkensä hirsipuissa, vankikomeroissa ja katusuluilla tai sortuneet sortajien puolesta heidän sodissaan, niin masentuisimmeko me nyt, kun tiedämme kärsivämme rakkaittemme puolesta, oman luokkamme ja onnellisemman tulevaisuuden hyväksi varmoina voitostamme. Ja jos toisinaan tuntuukin raskaalta, niin on hyvä muistaa, että me olemme kuin etujoukot sodassa joiden on aina täytynyt kestää enemmän. Siksi emme nytkään saa kun toisetkin ovat kestäneet - sillä tämä juuri on nyt etuvartiotaistelua.
(Juuri silloin avautuu ovi ja Korven pikku Antti työntyy sisään kalpeana, laihana ja repaleisena. Hän huohottaa raskaasti ja vapisee vilusta voimatta sanoa mitään. Kaikki kääntyvät, tuijottaen häntä jännittyneenä.)
EMIL hätäisesti.
Mitä, Antti, mitä?
ANTTI Katkonaisesti, vapisevin huulin.
Isä, tulkaa kotiin — Aune kuoli…
KORPI katsahtaa tuskallisesti, tyrmistyneenä ympärilleen ja hänen vartalonsa painuu kuin musertavan kivilohkareen alla. Känsäinn, vapiseva käsi kohoaa kasvoille ja hänen äänessään värisee viiltävä suru, tuska ja hellyys.
Pieni, pieni tyttöseni…
(Mutta valtavalla tahdonponnistuksella hän pakottaa kasvonsa tyyniksi, pyyhkäisee otsaansa kuin poistaisi jonkun näkymättömän häiritsevän verhon. Ja sitten hän lausuu rohkaisten.)
Niin meidän täytyy kestää, sillä niinkuin sanoin, tämä on etuvartiotaistelua.
Esirippu.