III.
Jo vuosisadat pitkät siitä siirtyi,
kun hanhensulin hitain kirjat piirtyi.
Myös jättisiivin siitä aika kulki,
kun kuolo Mainzin miehen silmät sulki.
Ja yhä valtavammaks joka hetki
saa sanan painetun nyt voittoretki.
Se tulvii koko yhteiskunnan yli,
ja kaikill' avoin aarteikas sen syli.
Se ihmisaatosten on templi ylväs,
on järjenriemukaari, — voitonpylväs.
Mut kallis on tuo muistomerkki huima!
Sen hinta tuhanten on tuska tuima.
Se tuhansien elinvoimat vaatii,
se kesken kuopataan, ken sitä laatii.
Sen rakentajat ratkeavat työssään.
Mut heitäkin se elähyttää yössään
ja viittaa alhost' ylös aamunkoittoon:
työnorja-mailman voittoon.