LATSARUKSET

Murhenäytelmäksi muuttuu kumousfarssi kevätkuinen, nälkäisten kun nyrkki luinen yhteiskunnan kurkkuun juuttuu.

Nähdään minkä kasvun kantaa
vuosisatain kylvö kyinen,
minkä vastalahjan antaa
kauna karvas, tuhatsyinen.

Riistojärjestelmän tulos
alastonna avautuu,
pursuu kuona kuorest' ulos,
syvyys synkkä havautuu.

Aines, jonka tihutöillään
valtio ja kirkko pilas,
ruoste, jota keksinnöillään
järjestelmä suotta silas:

Latsarusten lauma laaja
paiseineen nyt päälle töytää,
työntyy esiin niinkuin vaaja,
etsii elon pitopöytää,

purppuroiden puhki ryntää, räjähtää kuin dynamiitti, raihnast' yhteiskuntaa kyntää, itse surmansa mi siitti.