TAPATURMA
Kohtalon nyrkkiin raakaan ratkesi raskas tiesi, harmaahapsinen miesi. Toit osas elämän vaakaan: juhtana uursit ja puursit kehdosta hautaan saakka; tuttuhan sulle taakka. Mutta jos kuinkakin uursit, ain yht' ankara retkes: turvaa taannut ei työsi, vaikk' oli eessä jo yösi. Ankeat iltahetkes, rauhaa suoneet ne eivät: känsäkättesi teelmät, vuosikymmenten heelmät — kaiken riistäjät veivät.
Hoipersit halk' okahiston turhaan tuskien yöstä. Palkaksi paljosta työstä sait vain armopiston.
Toit osas elämän vaakaan, harmaahapsinen miesi. Ratkesi raihnas tiesi kohtalon nyrkkiin raakaan.