ERI OSAT.
Hyvä on olla onnellinen, jumalien juhlavieras, kaitsettava Kaikkivallan, Luojan lapsi, Herran hellä, kun on sydän synninarka, povi puhdas ja korea, eik' ole tuntoa tuhottu, veri ei vikoa saanut kohdussa emonsa eikä isonsa veren väessä.
Tuo voi olla onnellinen, autuas ikänsä kaiken, kuolla viimein kunnollisna helmahan hyvän Jumalan,
Toist' on olla onnetonna, rauhatonna, riemutonna, lieska polttava povessa, tunnossa tukala tuska, ohimoissa outo vaiva, aina silmissä samerrus, voimatonna voimiltansa, väeltä ylen vähäinen, kun on Luojan hylkylapsi, Herran hyljätty inehmo, ollut aina syntymästä taikka ehkä ennemminkin.
Tälle on elämä tuska, orja-ies ja itku, vaiva; eikä hän lepoa löydä, ei sinä ilmoisna ikänä elon pellon pientarilla, elossa ajallisessa.
Yks on täällä tuskan tuttu, murjoma murehen mustan, toinen ehkä onnellinen, taivahan hyvä hedelmä.