MIKSIKÄ?
Kun uraa uutta uurretaan ja tietä tehdä tahdotaan, niin miksi jo on meillä pelko, parku lie, kun taipaleella eessä tien on kallio, min yli ehkä vaikeaa on omin voimin kulkea ja joka kenties kokonaan tien voipi sulkea?
Kun kevätpelto kynnetään, maa muokataan ja kylvetään, niin miksi siis on itkusuina ihmiset ja katkerina katsehet, kun Hallahiis' vie viljan? Onhan jokainen jo turmatyössä nähnyt sen niin monet kerrat ennenkin ja ihan takavuosihin.
Kun tapparahan tartutaan ja kuolontietä kuljetaan, niin miksi on ihmettä se, ett' taistotie useesti täällä meidät vie luo tappion? Ken kuningas tai keisari, muu miesi, mikä milloinki on aina, aina voittanut, ei koskaan kaatunut?
Kun naista miesi lempivi ja naisehensa uskovi; mut pettävi hänt' omantunnon tuskitta tuo naikkonen, niin useinpa jo murtuvi mies, mikä aina nähnyt sen on, että täällä naisehen voi uskoa kuin lämpöhön voi luottaa jäätikön.
Monesti täällä huudetaan ja lailla lasten ulvotaan ja aivan umpimähkää —. Yks vaan on varma: peltoaan, jos ken ei käyne kuokkimaan, ei tuo se tälle tähkää! Jos halla meiltä viljan vie, niin eessä ojankaivuu lie. Jos mies on alla vääryyden, niin: alta sen!