TODEN KUJE.
Sai Tosi valhenaamarin ja paholaisen puvun ja kulki kaunokatsehin nyt eessä ihmissuvun, hän kulki valtateitä vaan ja astui lailla kuninkaan.
Ja kansajoukot kaikkineen ja maat ja valtakunnat nyt saapui "Herran-miehineen" ja heitä seuras nunnat ja maassa polvin kumartuin ne kuuli Totta ihastuin.
He toivat hälle uhrejaan ja suitsuttivat tulta ja kukin kantoi kalleintaan, ja halpaa oli kulta; ja kansajoukot kautta maan, ne näin nyt yhtyi laulamaan:
"Oi, kuule meitä kuningas:
sä älä meitä heitä.
Me täytämme sun tahtoas,
kun et sä hyljää meitä!
Ja aina, aina, aina, oi,
ylistysvirret sulle soi!"
Ja joukko jatkoi juhliaan.
Mut kuinka viimein kävi?
Myös Valhe-herra matkallaan
jo juhlaan ennättävi,
hän katselee ja kuuntelee
ja joukkohon näin haastelee:
"Voi teitä hullut, houkkiot, voi teitä villityitä, kun ette nää te tuhkimot, ett' ootte petetyitä: se, jolle juhla tää nyt on, on Tosi-herra arvoton!"
Ja kansa kaikki kauhistuu ja julmistuu ja suuttuu. Ja kansa huutaa: "Täss' on puu, mut Tosi siitä puuttuu: hän hirtetään ja poltetaan, ja kuolinvirsi veisataan!"
Näin Valhe valtakuntineen sen tuomionsa sääsi, Mut Tosi valhe-verhoineen myös pakohon jo pääsi ja juoksi, kääntyi korpehen ja on myös siellä eellehen.