GETSEMANESSA
Puhukaa oi kivet ja haljetkaa
jo kalliot kappaleiksi.
Oi, syöksyös tulta taivas. Maa
nyt kertyös kyyneliksi.
Mitä, Herrako meidän polvistuu?
Oi taivas, kuinka sa sallit?
Hän, Kuningas paatehen kallistuu.
Vaviskaa oi muurit, vallit.
Ei aukea taivas, vapise maa;
yö pimeän peiton kutoo.
Yön helmassa ystävät uinahtaa,
kun kyynel Puhtahan putoo.