MAAILMAN HALLAA
Miksi me ihmiset toistamme väärin, väärin ymmärrämme niin ylenmäärin? Miksi me toistamme poljemme, lyömme, kostoa hautoen uinuen yömme? Miksikä rakkaus, lempeys katoo? Miks' vihanlaiho vain he'elmiä satoo?
Emmekö lempenä leimuten voita kirojen uhmaa ja murheita noita? Halla on hallaa! Kevätkin on unta, oraspellon päälle kun lentää lunta. Ihmiset itkevät päivillä, öillä, lohtua etsien vihan vain töillä. Kirous kasvaa ja kuolema uhkaa. Tuolla ja täällä on paljasta ruhkaa!