MÖKINPOJAN HYRÄILY
Mua viihdytti hongat ja hongistot sekä perkuu korven soitten, Mun tyttöni kiehtovat kulkuset ja mellakat markkinoitten.
Mun kultani kulkevi kaupungit,
hän korskan korjassa ajaa.
Ja sittenkään hänen sydämessään
lopu milloinkaan ei vajaa.
Ja kun hän on kyltynyt kulkusten
ja tiukujen toitotuksiin,
väkijoukkioihin ja joutavaan
ja houkkien hoilotuksiin.
Niin silloinpa, silloin hän kiiruhtaa
tien poikki tanhuan laitaan,
mökin pienen hän ääreen astahtaa,
mun luoksein tulla hän taitaa.
Ja siks minä rauhassa raadan vaan ja illat kuuntelen käkee: Pian kait tää poikakin pirtissään jo armaan astuvan näkee.