VAIN SULLE
Vain sulle ma kaiutan kanneltain, vain sulle mun lauluni helkkää. Oi, kuuletko äänen, mi rinnassain, iki-iloa soi nyt pelkkää!
Sydän katkoo jäisiä kahleitaan,
se lempenä leimuten palaa.
Suvituulten tuoksuhun, tulvintaan,
mun henkeni hehkuen halaa.
Vain päivästä nyt minä laulaa voin,
vain kesästä kertoa tahdon.
Minä lahden laineen läikkynä soin
sekä virtenä virran vahdon.
Tule tyttö lainehen läikyntään,
tule virran vierivän veteen,
tule taivaan pilvien päilyntään,
tule Luojan kasvojen eteen!
Näät, kaikki ne soittavat sielussain, ne yhtehen riemuiten ryhtyy. — Siks sulle ma kaiutan kanneltain, kun Luojakin lauluhun yhtyy!