HUUTAVAN ÄÄNI
Kiskurit, kansa on valveilla, varroten, vaan ei kauvan; — kohta se kahleensa katkaisee, hyljäten kerjuusauvan.
Kiskurit, älkää luottakokaan
maahan tallatun malttiin;
pian näet pilkattu turvautuu
viimeisimpähän valttiin.
Aika on vakava — aatos on nyt vaan teon muotoa vailla. Tietkää kiskurit: kahlittu nousee kahlitun lailla!