VELJEN HAUDALLA
En kylvä kukkasia kummullesi, ei vuoda siihen silmistäni vesi ja tuskin tunnen tuskaa kaipauksen, kun murhe muu tuo tuohon lohdutuksen.
Mut yhden lupauksen annan sulle
ja elämäni pyhin on se mulle:
En koskaan unhoita sun surmas syytä:
elämän murheen myrkkykielikyytä.
En koskaan unhoita tuot orjavaivaa,
mi tuhansille hautakuopan kaivaa,
mi tuhansilta elinvoimat turtaa
ja tuhannet nyt ennenaikaa murtaa.
Sit' en ma unhoita, vaan sitä vastaan mun työni taistella on ainoastaan ja tuhansien kera yhtä matkaa lyhyttä elon päivänpuolta jatkaa.