II.
Saavat tietää lakkolaiset, että isännistö koittaa, apunansa raukkamaiset petturjoukot, pelin voittaa; saavat tietää tuskatunnoin rikkurien kurjan aikeen viedä heiltä, minkä kunnoin sais he kautta vaivan vaikeen.
Nousee viha poljetuiden niinkuin sutten; kauhunsana vierii kautta kansan suiden väkivallan tartuntana: — Teko tuo on torjuttava; vaikka vaatisi se verta. I'ät täss' on horjuttava, ellei totta tehdä kerta!
Saavat vielä tiedon milloin tunnottomat työhön käyvät. Lakkolaiset joukoin silloin tehtaiden luo ehättäyvät. Syntyy siinä käsirysy miesten kesken hurjan huima, kukin lyö, ei kenkään kysy, kun on eessä toimi tuima.
Saapuu avuks rikkureille poliiseja parvi sankka; mutt'ei nuokaan riitä heille, kosk'on vainolainen vankka, ja kun vielä ryysytakit paljastavat aseet murhan, hopun saavat vallan rakit jälkeen verenvuodon turhan.
Oteltua tuossa ajan asein sekä kourin kovin, petturit jo hujan hajan pakenevat työstä tovin. joku heistä kuolon unta nukkuu talven tantereella, useampi punas lunta haavojensa hurmehella.
Voimmakkaammat saivat voiton. Mutta niinkuin siivin sentään peloss' ankaramman koiton joukot kotihinsa entää; Voittajat näät kauempana kauhukuvan synkän näki: ylpeänä, ankarana siellä saapui sotaväki.