KESTI-LAULU.
Nautitte, Naapurin, ilolla aina
elämän autuutta enendäin,
maljasta hunaja huulilles paina
waiwangin tundoa vähendäin.
Päivämme julkiset, juhliksi pannut,
viettäkän riemua rakastain;
pöydäld' ei puutu nyt kinkut ei kannut
iloa elämän ennustain.
Kannusta pojes on kaadettu kalja
kunniaa oluen kuuluttain.
Kannata käslläs makea malja
olutta huulilles heruttain.
Unhota, ystäwän', murheetkin mustat
pikarit, pokaalit pyllistäin;
Kuoleta kannuhun tuimatkin tuskat,
oluell' upota vähittäin.
Sauvamme nojalla, seuramme tähden
juokan me tynnyrit tyhjendäin
juokan näin julkisen tytöngin nähden
sydämet seurassa yhdistäin.
Jossakussa pilkkarunossa taas valuu melkein enemmän suuttumusta kuin pilaa eikä silloin haukkumanimiäkään puutu. Lausuntomme todisteeksi mainittakoon runo »Kehoitus tupakkaa polttamaan».[117] Siinä lukija on huomaava, kuinka Juteini on sattunut näkemään nuoria poikia tupakoitsemassa. Hän laulaa vihoissaan:
»Piippu tekee poika-nulkin mieletäkin miehewäksi, koroittaapi kunniahan, koska paksu sauwu-pilwi kuiwat posket pullistaapi, pöllyäsipi puhaldaissa ulos suusta, sieramista. Kanna, poika, pienyydestä piippu-nysä nyrkkisessäs kotona ja kylässäkin. Vietä aikas weitses kanssa lehtisiä leikatessas. Anna nenäs alttarina olla aina pyhän sauwun, ehk' ei mieldä miehen päähän tule turhasta tomusta, eikä öljystä älyä: mutta mies on merkillinen, jok' on silmäns' sauwuttanut; kaunis myös on katseldawa, kuinga kallis omaisuudes sauwuna nyt sakeana kymmenessä kiekurassa kohden pilwiä katoopi».
Jo ennenkun Juteini oli julkaissut »Pila-Kirjoituk»sensa, hän oli painattanut kaksi pienempää kirjotusta: »Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle» ja »Lasten Kirja. Koetus Jak. Juteinilda.»[118]