SUOMEN LAULU.
Aine on nyt aivussani Suomenmaata mainita. Väinämöinen, veisussani itse solmet sovita, ett' se olis' otollinen, kaikumahan kelvollinen.
Tääll' on leipää tarpehexi Suomenmaassa suuressa, ehk' ei elo einehexi kasva miesten maatessa, ilman sitä ilo suuri juhlina on jalo juuri.
Silloin kestiin kutsumata ovat olven jakoiset, laulu kuuluu lakkaamata, posket ovat punaiset. Veljein malja maistettava täysi ain' on tarjottava.
Suomalaisten suututtajat saavat pahan palkkansa, vihollisix' vihvoittajat syystä kovan surmansa, koska pyssyt pauhailevat, tykit liiax' laukeilevat.
Suomen poika pellollansa miestä monda vastaapi, korvet kylmät voimallansa niitux' pellox' perkaapi. Töissä on hän toimellinen, onnest' aina osallinen.
Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kandeleita
valmiina on uusia.
Valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Suomen tytön poskipäissä marja pysyy punainen; hal' ei viivy harmaa näissä, näit ei pane pakkainen. Likat kauniit kukoistavat, joihin rinnat rakastuvat.
Kestiss irtain iloisena juo hän joka kannusta, yxin kannun kumppanina maistaa harvoin herkusta. Ain' on ollut Suomalainen tavoissansa taitavainen.
Hänen Keisarillisen Majestetinsä Armollinen Asetus, niistä ulosteoista kuin Wirkamiesten silloin maxaman pitää, koska heitä Wirkaan saatetaan. Annettu Turusa 5 (17) päivänä Marraskuusa 1809.
Me Alexander I:nen Keisari ja Itsevaldias kaikkein Wenäläisten ylitse etc: etc: Suuri Ruhtinas Suomesa, teemme tiettäväxi: että niinkuin päähuolenpito yhteisestä vaivaisten holhouxesta on määrätty Huonenhallitus-Departementin Cancellie-Expeditionille Meidän Suomenmaahan asetetusa Hallitus-Raadisamme, niinkuin 4:jäs Momenti, 1:nen Luku, 3:mas Osa Meidän Armollisesa Reglementisämme osottaa, joka on nimitetylle Hallitus-Raadille 6 (18) päivänä edesmenneesä Elokuusa ulosannettu, ja jonga johdatuxesta, 9:nen Momentin jälkeen samasa Lugusa ja Osasa, pitää todistuskirjat niistä vaivaisten holhouxexi määrätyistä ja maxetuista ulosteoista, kuin Wirkamiehet heitä Wirkaan saatettaisa maxavat, nimitetysä Expeditionisa kirjaan pandavaxi näytettämän; niin tahdomme me vielä tämän kautta säätää ja käskeä: 1:xi että kaikki Wirkaan saattamisisa ennen tavalliset ulosteot, niin hyvin Sotamiehen huoneeseen ja Lasarettiin, kuin myöskin se niin kutsuttu Charta Sigillata recognitioni (elli vissi ulosteko Charta paperista Wirkamiehen palkan suuruuden jälkeen) pitää siinä Maaherran Läänisä, josa se Wirkaan saatettu tulee palvelustansa tekemään, Maan Ränterihin sisälle pandaman, ja todistuskirjat sen päälle niildä, joille joko Me itse, taikka Meidän Suomeen asetettu Hallitus-Raadimme jonguun Wiraan Kruunun palkalla suoneet olemme, edellä nimitetysä Cancellie-Expeditionisa kirjaan merkittää annettaman, jota vastaan taas niiden virkamiesten, jotka Hovrätildä ja muilda Oikeuxilda ja Wirkamiehildä ovat Kruunun palkalla Wirkaan saatetuixi tulleet, pitää todistuskirjat niistä ulosteoista, kuin he Wirkaan saatettaisa maxavat, sielä näyttämän, kusa he Wirkansa valan tekevät; ja 2:xi että ei yhtäkän Wirkamiestä pidä hänelle eteenkirjoitetulle valalle laskettaman, viellä vähemmän palvelusta tekemään, ennen kuin hän tällä tavalla on osottanut, että ne velvolliset ja täsä ennen nimitetyt Wirkaan saattamisen ulosteot häneldä täydellisesti maxetut ovat; joka kaikki asianomaisille alamaisexi jälkeenelämisexi tulee. Turusa 5 (17) päivänä Marras-kuusa 1809.
Hänen Keisarillisen Majestetinsa korkian nimen puolesta:
Hänen asetetun Hallitus-Raadinsa Huonenhallitus-Departementti:
Robert Wilh. De Geer. Knut von Troil.
C. Fr. Rotkirch. C. Mannerheim.
Erik E. Tulindberg. H.C. Nordenswan.
Carl J. Idman.
Suomea Kansalle, vuonna 1810.
Rakkaat Suomalaiset!
Nykyisillä ajoilla on tapahtunut meille suuri tapaus. Jälkeentulevaiset saavat havaita, jos se on Suomalaisille onnexi taikka onnettomuudexi. Hänen Keisarillinen Majesteetinsä Alexanderi I:nen, joka on Itsevaldias Venäjäsä, on voiton kautta saanut Ruotsilda koko Suuren Ruhtinaanmaan Suomen halduunsa. Hän on asettanut sen, aivan rakkaasti meitä kohtaan, korkian ja laupiaan suojeluxensa ale. Se on tosi, meillä oli ennengin hyvä, oikia ja armollinen hallitus, joka vilpittömästi etsi meidän etuamme; ehkä se on myös tosi, niin kauvan kuin meidän kielemme on ylenkatseessa ollut, jonga perustus on kuitengin aivan merkillinen, niin kauvan on yhteinen kansa ollut viellä paljon hyvää paitsi; sillä omalla kielellänsä taita kukin kansa parhain täydellisyyttänsä lähestyä. Nyt on meidän kuuluisa Pääkaupungimme, nyt on meidän hyvä ja viisas Haldiamme omassa maassamme. Meillä on siis nyt toivo, pikemmin kansain yhteiseen päämaaliin, nimittäin pysyväiseen onneen ehtiä. Mutta missä oli meillä ennen vakuutus tämän onnen rauhallisesta nautinnosta? Totisesti, se oli meillä aina huikendelevainen niin aukian Riikin rajan ohessa, kuin endinen Ruotsin raja Suomessa oli. Se näkyy Suomenniemen rauhallisuuteen välttämättömäxi, että Pohjanlahden pitää oleman rajana Ruotsin ja Venäjän valtakundain välillä. Historian ja isäimme ilmoitusten kautta on meille kyllä tietty, kuinga kauhistavaisesti meidän maamme ja esivanhembaimme kanssa on muinen meneteldy niissä kapinoissa ja riidoissa, jotka Ruotsin ja Venäjän kesken ovat ajoittain syttyneet maata hävittämään. Koko Suomenmaan yhdistyxen kautta Venäjän valtakunnan kanssa tulevat toivon jälkeen nämät hirmuisuudet tästäedes meidän pääldämme poistetuixi. Se isäimme verellä punattu maa, joka tähän asti on sodan jaloissa verikangaana ollut, kukoistaa kuitengin viimmein jälkeentulevildamme ilolla viljeldäväxi. Suomen valistuxen auringo saa myös vapaasti kulkea puolipäivään; sillä Alexanderi I:nen on nyt Venäjässä Itsehaldiana, Joka meitä siitä vakuuttaa. Sama Alexander on meidängin Valdiaamme, jonga sydän liekitsee rakkaudesta ihmisyyttä kohtaan, Joka on meillekin armonsa niin runsaasti osottanut, että Hän on Itse tullut meille Suurexi Ruhtinaaxi. Tämä Ruhtinas, Jonga valda ulettuu maan ääriin, rakastaa oikeutta ja valvoo alamaistensa onnen ylitse. Hän andaa järjellisiä asetuxia, perustaa Oppihuoneita, ja kallistaa korvansa leskein ja orpolasten valitusääneen. Hän holhoo ihmisyyden arvoa. Hän lunastaa orjat orjuudesta, jotka tähän saakka turvatoina raskaasti huokailivat, mutta nyt siunailevat sitä hetkeä, koska Alexanderi nousi Valdakunnan Keisarilliselle Hallitusistuimelle uskollisten alammaistensa turvaxi ja Isäxi. Hän nousi ihanan valistuxen ja ilon säteitä Isänmaansa hyväxi ja kunniaxi levittämään. Se on myös Sinulle kunnia, o Suomenmaa! tulla Hänen kalliin Valdikkansa kautta suojelluxi ja kutsua Händä Isäxesi, Hänen isällisen hallituxensa alla— se on sinulle suurembi kunnia kuin itse Venäjälle, sillä Hän asuu sinun luonasi Pietarin julkisissa muurissa Suomenlahden rannalla——— rakastakan, kuulkan ja kunnioittakan siis Händä!
Att Studeranden Herr Jacob Judén, som meddelat mig åtskilliga af sina Finska skaldestycken, synes mig äga en verklig talang för poesien, som förtjenar en patriotisk uppmuntran, helst hans försök äfven genom ämnenas val torde kunna betydiigen verka på den Finska Allmänhetens odling, samt att han i Finska språket förvärfvat sig en ovanlig färdighet och insigt: derom har jag ej kunnat vägra honom, på hans begäran, mitt anspråkslösa vitsord. Åbo d. 27 Januarii 1810.
Frans M. Franzén.
Professor.
Rector och samtelige Professorer vid kejserl. Academien i Åbo göre vitterligt: Att hos Consistorium Academicum har Studeranden af Tavastländska Nationen Jacob Judén anmält, det han skall vara sinnad att göra ansökning om Finska Translators Sysslan vid Kejserliga Regerings Conseilen i Åbo, och i sådant ändamål om Academiskt vittnesbörd anhållit: Och alldenstund Consistorium Academicum inhämtat, att bemälde Judén den 10 September 1800 blifvit vid härvarande Academie inskrefven: Att han under sitt vistande härstädes med flit idkat sine Studier, dem han till Litterae humaniores och kännedomen af det Finska Språket förnämligast lämpat, samt tillika städse betygat ett i allo måtto ärbart och anständigt förhållande; Fördenskull har Consistorium Academicum bordt sådant Honom, Studeranden Judén, till Bevis deröfver härigenom meddela och Honom derjemte hos Kejserl: Regerings Conseilen till all ynnest och bevågenhet underdånigt anmäla. Till yttermera visso varder detta med vanlig underskrift och Kejserl: Academiens Sigill bekräftadt. Åbo den 1 Februari 1810.
På Consistorii Academici Vägnar
Gustaf Gadolin.
Kejserl. Acad:s n.w. Rector.
(Sigill.)
L.S.
Joh; Fredr; Ahlstedt.
Vittnesbörd för Studeranden Jacob Judén, Tavastensis.