HÄMÄRÄN LAPSI.
Ma synnyin kahden varjon syleilystä,
jotk' eivät toisiansa tunteneet,
ei itseään,
jotk' ammoin hävisivät hämärään.
Syyslehdet haudoilleen on varisseet.
Oi kohtaloni synkkää täyttymystä:
Kaikk' kaunein, jota haave seppelpää
tääll, armastaa,
kaikk' katoaa ja varjovaipan saa!
Jää syliini vain syksyn hämärää…