VALKEA RUUSU.
Oi ystäväin, rauennut rusko, osa syömmestäin, kuin oman nuoruutein, kuin unelman, jost, eloss' eroon jäin, sun lepoon saatan näin!
Niin, poveen maan!
Nuoruuden muistot ihanuudessaan!
Kaikk' armaat tuskat sen,
nuo heelmä-täydet, huoata nyt saan
vain ruusuun valkeaan.
Mut ruususeen. ainooni kätkin helmen: kyyneleen. Se sinne kuului myös, sydämen loistoon ikimenneeseen, kevääseen, nuoruuteen…