HELKÄHDYS
Tää että katoaa ja etten kiitäväistä kiinni saa, ma sitä surisinko, koito? Pois se! Jos jäisi luokse, niin ei kaunis ois se, ei autuutta niin määrätöntä tois se.
Tää että soinnahtaa mun lauluni kuin kieli katkeaa, ma sitä itkisinkö? Enpä vainkaan! Sydämen tuskasta min riemun sainkaan! Jos ei ois särkynyt, se ei sois lainkaan.