SUOMEN PUU
Löi Ukko Ylijumala maan halki vasamansa: Sun rautaa onko rinnassas, sa laulun lieto kansa? Jo ilma, ilma puhdistuu! Mut kestätkö, sa Suomen puu tään ukkosmyrskyn, rajuveen? Jos laho liet, niin sydämeen saat surmannuolen ikuisen, et koskaan nouse jällehen!
Löi tulta latva Suomen puun: oksansa kuivat karsi. Mut juuret työntyi syvempään ja korkeemmalle varsi. Nyt lakeen taivaan leutosään se tyynnä nostaa ylvään pään ylitse mantereen ja veen, kuin kuuluttais se heimolleen: varattu paikka sulle on ainaiseks alle auringon.
Muinaisen Suomen sukupuu taas varttuu vailla paulaa ja vapauden lintuset sen kartanoissa laulaa. Päin itää, länttä, etelää ne lentää, viestin lennättää, kuin kaunista kamppailuun tään eestä käydä pyhän puun… Oi veljet Vienan, Eestinmaan, viel' yhteen maahan mahdutaan!