MAINEN RETKI.
Kaipuussa aloitin ma matkan tään
ja ajoin takaa taivaan purppuroita,
kumarsin kuuta, päivää; yössä elin,
vaikk' kaikkein tähtein kultaa tavoittelin.
Kun täältä lähden, ikävähän jään.
Kaipuussa toinen toiseen yhdytään,
kädessä käsi viivytähän hetki,
veen rantaa kahden käydään kuutamolla.
Hymyily, kyynel, pitkä eronhetki…
Pois laiva liukuu, häipyy hämärään…
Kaipuussa painan maata kohti pään.
Oi, haavelintu, haudallani soita!
Koin rusko, tähti, heitä kipunoita
maan tuhkaan, joka tahtoi tulta olla,
niin unta mullan alla teistä nään!