PALKOVENHOLLA.
Olen heitetty yksin, yön aution selkään.
Voi, maailma, kuinka sun yötäsi pelkään!
Lien aavalla keinuva kaarnankuori, meri yllä ja alla kuin vyöryvä vuori!
Lien kaislanen taittuva talven tyrskyyn, laps palkovenholla eksynyt myrskyyn.
Ei ystävän kättä, ei tähteä, rantaa!
Syvyyden helmaan matkani kantaa.