SIMPUKKA-SYDÄN.
Ah, sydän, turhaan kuoloas oon surrut.
Vain kasvaaksesi hetkiseksi murrut!
Sa helmen sait, kun surun kuorees sulit, sa kadotit, ja kauniimmaksi tulit.
Näin jumalille lempikorun loit sa, pololle haltijalles aarteen soit sa.
Sa simpukkani sairas, kiitos sulle, ah, tuskastakin, jonka tuotit mulle!
Kuink' oisin sua ilman köyhä, pieni!
Sun kanssas jumaloihin kulkee tieni.