DE PROFUNDIS
Pisar pienoinen syliss' synkeyden, uraani ma vuorehen syön läpi paasien, halk' onkalojen, miljoonien vuosien yön.
Ah, nopsemmin maan etanakin kukan lehdellä matkustaa! Niin verkalleen minä tietäni teen kuin tehtiin vuoret ja maa.
Uni tummennon, laki lakkaamaton, suru ouruveen suonissa oon, suru maansydämen, yht' ijäinen kuin matka on aurinkoon.