NOITA-SABBATTI
Inferno kiehuu, uumenet luonnon loimuaa, riehuu, rikkiä, tuhkaa tupruaa, sataa. Miljoona noitaa kattilaa hoitaa, Helvetin pataa.
»Häijy on kaunis, kaunis on häijy!» Soi punanauru raivotartahti henkien raakain. Käy salaväijy, lahjonta heikkoin, väärennys vaakain. Äijän on äimeet peijahat peikkoin, herkkuna veikkoin, raadeltu liha, valhe ja viha!
Noitien jalkaa karkelo nostaa. Raivotar-ruojain, hurmehen-juojain yltyvi piirin vinkuna vinha: »Ihminen inha tahtovi nousta alusta alkaa. Kirous hälle! Kuolema päivään kerkeävälle! Alas! Alas! Alkuyön kaaos helmaamme palas!»
Inferno kiehuu, uumenet luonnon loimuaa, riehuu, rikkiä, tuhkaa tupruaa, sataa. Miljoona noitaa kattilaa hoitaa, Helvetin pataa!