VIHERIÄVILKKU
Tuijotan, tuijotan tuntehitta sakeaan syksyn sumuun… Kaikki ne jäljettä vaipuvat sinne, hukkuvat hetken humuun.
Kantelen, kantelen silmissäni kuvia kalman ja kauhun. Vonkuvi lasinen kupuni yössä ylitse aaltojen pauhun.
Lepatan, lepatan aatosta vailla majakkavilkkuna meren. Uittelen ulapan viileään rauhaan kuohuja kiihkeän veren.