AURINGON YLISTYS.
Jos syntynyt ma oisin aikain taa, maan hämärään, jolloinka haamut maata harhaavat kivessä, puussa näki jumalat, en niitä voinut ois ma kumartaa, en Serapista, Shivaa, Nirvanaa, vain sua suurta tulen jumalaa!
Kaikk' kasvoimme sun liekkis suutelosta,
oi ikuinen,
sun taivaanvalo-vaahdistasi, josta
elämän myrsky tulvii suonihin,
punerrus puhkee puihin, kivihin.
Laps yön sun puolees huudan pimennosta,
laps tulen aina laulan auringosta!
Me riemuun, hehkuun havajamme vasta,
kun saamme sun,
sieluumme sädekieltes soittelun,
päähämme seppelpaulan punotun
maan ikikukkivasta purppurasta!
En kuolon laps voi laulaa kuolemasta,
vain auringosta, elon-antajasta!
Sa alkukoti, josta sinkos maa
yöradalleen,
sun kuvas elonkehrä sydän on,
sun sukuas, suur sammuttamaton!
En mullan laps voi multaa kumartaa,
maan laps en maata, halpaa mammonan,
vain sua suurta tulen jumalaa!