HERÄÄMINEN.
Suru kosketti sydäntäni mun yhtenä sydän-yön hetkenä ja herätti mun vuosien pitkästä unesta.
Kuin salaman valossa näin minä silloin kaikki: hiekkaan vieriväin hetkieni kalpean hedelmättömyyden ja päivieni tylsän tyhjyyden, näin mitä kadottanut olin ja mitä kaikkea kallista viel' oli tallella mulla. Näin, mikä mun murtanut oli: tuskan taakka niin suuri, etten sietänyt enää koskea siihen kärsivin, valvovin hermoin.
Suru herätti mun ja antoi jälleen voimaa kärsimään tietoista tuskaa, ahdistusta arvoista ihmisen, nousun ja lankeemuksen laineita heitteleviä ja jumalan tuntemattoman polttavaa ruoskaa; kantamaan kuolevain kuormaa: sydämen yksinäisyyttä ja valhetta lemmen, riitaisuutta riittämättömän voiman ja kaihojen kaikkien kalvavaa kaukaisuutta.
Suru herätti mun vuosien pitkästä unesta taas elämäntaistoon.