ORPO.
Laps olen outo, eksynyt maapallon päällä tään. En maammonhelmaa tuntenut, en tunne vieläkään. Oi, ihmiset, mun itkuani ihmetelkö älkää!
Ei kenkään mua tuutinut oo lauluin, suuteloin, ja unten utareista vain ma äidinmaidon join. Oi, ihmiset, ma aina tunnen janoa ja nälkää.
Niin kaunis lemmenlehto lie, mut kiinni portit sen, ja liian oksat korkeella on onnen rypälten. Oi, ihmiset, mi tuska kestää rakkauden nälkää!
Laps olen outo, eksynyt maapallon päällä tään. Mua tupaan kutsu tuloset ei lieden yhdenkään. Oi, ihmiset, niin kylmästi, ah, ohi menkö älkää!