MAHOURAN TANSSI.
Hän syntynyt on kotimaassa banaanin ja taatelin laps mulatin ja ekvaattorin päivän syleilyt hän tuntee ja El Ajadin, Jussufin… Mut palkeilla nyt Tavernin hän tanssii. Häll' elfenluust' on hampahat niin valkeat,
kuin saalistava pantteri hän nauraa. Kil kal lyö nilkkain renkahat kuin kastanjetit, bambulat, ja niitä vastaan kuparinen pinta kuin kumu maan. Ja huutoon kiimaisaan kuin villin linnun, apinan yöss' Afrikan sun ahnas viikuna tuon tuosta puhkee.
Kas tytär mustan Nubian hän tietää: heimoille veren kalpean, tuon riutuvan, on veren veto silmän kiivain pyynti, ja kaupungissa kulttuurin on paras olla barbaarin! On rikkautta villiriistan myynti, kimmoisat pohkeet, kaulan kaarto, rinta… Siit' annetahan korkein ilon-hinta!