VAPAUDEN AAMUNA.

Nousivat sankarit, särkivät teljet.
Ihmisyys suuri nyt viiriä vie.
Kätenne tänne, te ihmiset, veljet;
yhtään ei rintaa kylmänä lie!

Vapauden ruusu, kylvetty verin,
aamuhun outohon aukenee.
Veljeyden lilja, ah, lempein terin
heimosta heimohon siltaa tee!

Vait'olon vanki, kahlittu kansa,
kuuletko: vapausvirtesi soi!
Tulkita tunteita parhaitansa
vieläkö sielusi sorrettu voi?

Painajais-untesi alta jo havaa
ihanaan ilmaan ja aurinkohon!
Häkkilintunen, siipesi avaa!
Vieläkö nousuhun voimaa on?

Isänmaan rakkaus loimua yöstä
taivaankantehen valkenevaan!
Ei sua enää syytetä, syöstä;
hehku nyt puolesta poljetun maan!

Muotosi entisen puhtahat juonteet
aika on jällehen kirkastaa.
Kaikk' alas iske sa alhaiset luonteet,
uudesti syntyvä synnyinmaa.

Huomaatko päivästä säteilevästä:
hetki on lyönyt, aika on uus!
Vaativat tilille hetkestä tästä
mennehet vaiheet ja vastaisuus.

Satojen vuosien sammalen alta
kirkkaana nouse ja kaikille näy!
Oikeus, kansojen maailmanvalta,
lippusi nosta ja voittohon käy!