ABSINTISTI.
Vain tummana taittuvan tuijotuksen lähetän elämän luo ja raotan hälinän hämärän uksen, kun hyllyy allani suo sammale-sametin kelmeä heijaten henkeni helmeä… Kuka on peljännyt joskus elämän pahaa, valuvaa vahaa, rannalla kaukaisen taivaan vihmovaa vettä…! Ah, sieluni juo viherää, viileää mettä! Niin hellänä ohitse solisee autuas vuo…