ÄITI JA POIKA.
Ah, mun lapseni, vihdoin tulit,
kauan maailmanrantaa kulit.
— Pitkä ranta, pitkä koulu,
tunnu tuoll' ei kekri, joulu.
— Ah, mun lapseni, Kiesus auta,
kädessäs on ruunun rauta!
— Siinä minä missä toinen,
siell' on käden-anto moinen.
— Ah, mun lapseni, kenen sainkaan?
nauruas en tunne lainkaan.
— Näin se nauraa, jok' ei sure,
jot' ei paina patto, mure.
— Annat syödä synnin madon,
minkälaisen saanet sadon?
— Vihan kirkkaan, selväpäisen,
yli maailman yltäväisen.