KALLIOKIRKKO.
Patsaat harmaat templin suulla aukenevan yöhön ylhään, alkuvirteen ajastaikain, jumaluuteen vuorijylhään.
Katsoo kansaa näkemättä
silmäkivi peikon kärkeen,
niinkuin Luojan lepopäivä
vuosisatain pieneen arkeen…
Mutta sinä, arkilapsi armas, varo porraspuita! tääll' on varsin täysi määrä suistuneiden pyhäin luita…