TUNTEMATTOMALLE.
Ah, julma herättäjä lyhven elon, mi sokkopäätä kansaa kuljetat ja taakse tuskan uuden karkkoat, jos vanhan selitystä sulta velon,
jos pyydän syyn ja seurauksen selon ja nähdä kahden puolen valkamat, sen väylän, jota laivat liukuvat ja aina alla arvoituksen pelon,
niin heittelet kuin kissa hiirenpoikaa, näin joka iskun väliin hymyillen: nyt iloitkaa ja uljahasti voikaa!
Ja kuka uskoi helyyn hetkien,
vain kahta varmemmasti kaadat sen.
Ah, hautakellot lakkaamatta soikaa!