ELÄMÄLLE.
Oi elämä, nostata huulillein ilovirtojen hehkuva juoma ja loihtios sieluni sisimpään uus' Edeni riemujen luoma! Mua hurmaos onnesi sävelin yli äärien uhkuavaisin! Elon nautinnon hurjihin loimoihin koko henkeni upottaisin.
Oi elämä, heitä mun herkuksein nyt onnesi ihanin hurma; se kaikki sun antisi entinen oli tuska ja sielun ja turma! Join pohjahan kärsimyspikarin tulikielin kirveltäväisin; nyt antaos maljake riemujen, oi, senki mä tyhjentäisin!
Oli surujen suuressa uurnassa salamyrkkyä kurjan kurjaa; ja tiedän: se riemusi juomakin on vain kulutuksen liekkiä hurjaa. — Vaan tänne se sentään maljasi tuo, nyt riemuhun vaihdan huolen; kun myrkyllä kerran mun sairahaks' sait, niin myrkkyhys' kuitenki kuolen! —