MINÄ HIIVIN SYRJIÄ SYVÄNTEEN — —.
Minä hiivin syrjiä syvänteen ja kuilut ne viittovat alla ja rotkojen syrjät liestyvät joka uudella astumalla. —
Avohelmojen hautojen reunalla
juon elämän kukkien huumaa,
minä tanssin miinojen kupeilla
ja jalkojen alla jo kuumaa. —
Minä kuljen kuolemakypsänä, kuin katkeis' jo kannatinsilta, kuin jokainen päivä ois viimeinen, joka ilta mun elämäni ilta — —