KAKSI PILTTIÄ.
He kelohonka-linnassaan kuin prinssit asustaa, sen katto siniverkaa on, tiet neulaspurppuraa.
On toisen tooga risainen,
helyinään repaleet,
ja toista ovat sydämeen
turnaajat pistäneet.
Mut huolta ei, kun oma on
maa käpy-aarteiden
ja orkesterit oksalla
soi ilosirkkujen.
Ja niinkuin pojat kuninkaan
he karjaa paimentaa…
Ei koko luomakunnassa
kaht' onnellisempaa.
Kaks pilttiä niin piskuista kuin pyytä orrella: on toinen kuusivuotias ja toinen — olen ma.