ONNENI PUU.
Huhtikuu, mun syntymäkuuni, kumman sa kasvatit elämänpuuni, oudon sen latvahan laulelon onnesta, ah, jok' on olematon!
Koskaan et nää sen kukkimisaikaa:
täynnä sa viel' olet talviyön taikaa,
mutta jo niin on silmäsi sees,
tähdet ett' tummuvat valkeutees.
Et ole auringon laps, et kesä,
et kesäpeippojen lehväisä pesä,
mutta pääs yllä jo häämöittää
muuttolintujen auran pää…
Päivösen tuli jo tuntosi täyttää,
maan ihanuudet kuin unessa näyttää:
kaikki, min luonto on luova ja loi,
hiirenkorvaasi herkkähän soi…
Verhoat helmiin haavehen hunnun
syntymätuskan ja -riemun tunnun…
Aavistus sulle riittää vaan:
tuulen lento ja tuoksu maan.
Hattara taivaalla, kyynel ja tähti, kaipaus uuden ja sen, mikä lähti! Sellainen olet sa, onneni puu, petetty, pettävä huhtikuu!