III.
Siitä hetkestä lähtien ei häntä enää nähty itkevän. Kevyesti ja äänettömästi hän suoritti kuin ennenkin tyttären hurskaat velvollisuudenaskareet.
Vuodenajat vaihtuivat ja hänen isänsä alkoi miettiä uuden puolison hakemista hänelle. Isä sanoi äidille:
»Jos tyttäresi taas saisi pojan, olisi siitä suurta iloa sekä hänelle että meille kaikille.»
Mutta äiti, joka älysi enemmän, vastasi:
»Onneton hän ei ole. Eikä hän mitenkään saata mennä uusiin naimisiin, sillä hän on kuin muuttunut pikku lapseksi, joka ei enään surusta eikä synnistä mitään tiedä.»
Totta oli että hän oli lakannut tuntemasta varsinaista tuskaa. Hänessä oli alkanut ilmetä omituista mieltymystä pieniin esineisiin. Ensin hän havaitsi vuoteensa liian suureksi — kentiespä sen tyhjyyden tunteen johdosta, joka jäi kun lapsi oli poissa; sitten alkoi päivä päivältä yhä uudet esineet hänestä näyttää paisuneen liian suuriksi — itse talo, kodikkaat huoneet, alkoovi kukkaismaljoineen — vieläpä keittiön astiatkin. Hän tahtoi syödä riissinsä pienoispuikoilla ja maljasta joka oli lapsen maljan kokoinen.
Kaikessa tässä tehtiin rakkaudella hänelle mieliksi, ja muita oikkuja hänellä ei ollut. Molemmat vanhukset neuvottelivat alituiseen hänen asioistaan. Viimein isä sanoi:
»Vierasten parissa eleleminen olisi tyttärellemme tuskallista. Mutta olemmehan me vanhat ja niin ollen täytyy meidän varmaankin jo kohta erota hänestä. Ehkä olisi hänelle hyvä että tekisimme hänet nunnaksi. Voisimmehan rakentaa pienen temppelin hänelle.»
Seuraavana päivänä kysyi äiti O-Toyo'lta:
»Etkö mielelläsi rupeaisi pyhäksi nunnaksi, ja asuisi pienen pienessä temppelissä, jossa olisi pienen pieni alttari ja pieniä buddhankuvia? Me alati asuisimme lähelläsi. Jos siihen suostut, puhuttelemme pappia joka voisi opettaa sinulle sutrat.»
O-Toyo suostui tähän ja pyysi että hänelle hankittaisi hyvin pieni nunnanpuku. Mutta äiti sanoi:
»Hyvällä nunnalla voi kaikki olla hyvin pientä, paitse puku. Hänen pukunsa täytyy olla iso ja avara — niin säätää Buddhan laki.»
Siten hänet saatiin pukeutumaan, samallaiseen pukuun kuin muittenkin nunnien ovat.