TOINEN NÄYTÖS.
Taustalla tunturimaisema revontulien valaisemana. Oikealla perällä kota, joka on huurteesta valkea, pitkät jääpuikot riippuvat puiden oksilta, perällä poroaitaus.
Pohjolan isäntä laskien nahkapussissa olevia rahoja. En vielä laske tytärpuoltani miehelään, en niin vähillä lunnailla laske, en. (Paimenelle, joka kiipee poroaidan yli.) Hä, mitä väijyt, väkäleuka?
Pohjan paimen. Lasketko Turjan lunnaita?
Pohjolan isäntä. Hä, kävi, kosi, kukas ei kosisi.
Pohjan paimen. Turja on rikkain poroporho.
Pohjolan isäntä. Vaadin vielä saman verran. Vielä on, miekkonen, pyhä peurakin pyytämättä.
Pohjan paimen. Sepäs se tarhaasi onnen toisi, sadoin siirtyisi vasikat.
Pohjolan isäntä. Etkö ole taikoja tehnyt?
Pohjan paimen. Metsässä luin loitsuja. Äsken näin haassa jäljet, peura oli näreitä näykkiellyt.
Pohjolan isäntä haistellen ilmaa. Kuulitko, hä! Haistan vierasta väkeä! (Piiloittaa nahkapussin mekkonsa alle.)
Lippo tulee, puhuu vilkkaasti. Pyöri päivä!
Pohjolan isäntä. Pyöri päivä!
Pohjan neito tulee. Terve Lippo, liukas mies!
Lippo levittää taljan. Siinä sulle, Pohjolan isäntä, sopiipa sillä seistä vaikka miekkaa mitellessä, hyvin säilällä sivallatkin.
Pohjan neito. Itsekö kaadoit karhun?
Lippo kuvailee vilkkaasti. Karhu tuli vastaani kankaalla, löi kämmentä, vihelsi. Huiskis! Minäkin vihelsin, ryntäsin käsirysyyn, työnsin nyrkkini kitaan, karhu kiipesi puuhun.
Pohjan neito. Ja sinä toiseen puuhun.
Lippo. Ai, ai, miekkoset, minä pistin keihääni perään, sellainen sankari olen!
Pohjolan isäntä. Mitä sinulla on laukussasi?
Lippo. Arvatkaas!
Pohjan paimen. Ketunnahkojako?
Lippo. Lipolla on laukussa tarkat tiedot, joka kylän kuulumiset. Näin kaksi Kalevan miestä peuran ajossa, eksytin ne erämaahan, tänne nyt suksilla samoovat.
Pohjolan isäntä. Kosjojako kuletat?
Lippo En, oppaaksi osuin. Kurjalankylän kosjot, eivät antaneet ahneet minulle mitään.
Pohjan paimen. Nyt arvaan taljan tarinan.
Pohjan neito. Kutka Kalevan miehet!
Lippo. Toinen komea kuin päivän poika, Lemminkäinen, lemmen liehtoja!
Pohjan paimen. Kohta on, isäntä, taljasi tarpeen. — Minä en tarvitse tapparata, paremmin ansani asetan.
Pohjan neito. Lemminkäinen? Millainen on Lemminkäinen?
Lippo. Silmät tuikkaa tulta, oljenkeltaiset hiukset tuulessa; kuin varjo hiihtää mies lumella.
Pohjolan isäntä. Hiihtääkö pyhää peuraa, hä? Entä toinen?
Lippo. Toinen tanakka tervaskanto, sotaveikkonsa Tiera.
Pohjolan isäntä. Hajallako lie hatarasarvet, koska Halli niin kiivaasti haukkuu.
Pohjan paimen. Joko julkeat tulevat! Menen, katson! (Menee.)
Lippo. Tunnen kodasta lihan käryn. — Arvatkaas, mitä vielä laukussani!
Pohjan neito. Taitaa jo olla Lapin noita!
Lippo heittää kultavitjat Pohjan neidon syliin. Tuossa Turjalta noitakalut! — Huiskis, minä vihellän!
Juoksee kotaan.
Pohjolan isäntä. Mikset nosta kihloja maasta?
Ottaa vitjat.
Pohjan neito. Ei ole niskani vielä norja.
Pohjolan isäntä. Voi, miekkonen, näissä on sadan poron hinta. (Lemminkäinen ja Tiera turkkivaatteissa, tulevat hiihtäen taustalle.) Minne Lippo livahti.
Pohjan paimen hiipii Lemminkäisen taakse.
Pohjolan isäntä. Ripustanko ne kaulallesi?
Tiera. Miksi tänne tulimme!
Lemminkäinen. Raju on taivaalla räiske tässä pitkässä pimentolassa!
Tiera. Pahojen aatosten ahjo!
Pohjolan isäntä lähennellen. Kaunis olet ja kallis, kallis…
Lemminkäinen. Katsos Tiera! Pohjan neito! Pohjan tähti!
Tiera. Hiihdit kyllä peuran vaan et hiihdä Pohjolan piikaa.
Pohjan neito. En ole kallis enkä kaunis.
Pohjolan isäntä. Olet ilmetty emosi mutta pehmeämpi, pettävämpi…
Pohjan neito. En ole sinun tyttäresi.
Pohjolan isäntä. Kallis, kallis olet. Hä, saako isäsi hiukan sivellä, hä!
Pohjan neito. Pois kitsas, koukkasormi!
Lemminkäinen. Hahhahaa!
Pohjolan isäntä ja Pohjan neito kääntyvät. Mitä miekkoset! Kirotut kalevalaiset!
Pohjan neito viskaa vitjat maahan ja menee kotaan.
Lemminkäinen ottaa vitjat maasta. Meni kuin notkea naarashirvi! — Näilläkö aijot kytkeä ihanan?
Pohjolan isäntä tempaa vitjat. Mitä täältä etsit? Tyhjin käsin tulet tänne. Onko sinulla karjaa, kultaa, hä!
Lemminkäinen. Minäpä kosin kasvoillani.
Pohjolan isäntä. Hä! Olispa minulla miekka tässä, kyllä tukkisin tuhman suusi!
Lippo pistää päänsä esille pureksien poronlapaa. Tapelkaa mutta tapelkaa hiljaa. Pää huppuun, huiskis, minä vihellän! (Vetäytyy takasin.)
Pohjan paimen. Ei ole vielä aseiden aika!
Tiera. Etkö huomaa, Lemminkäinen, ettet ole lempivieras.
Louhi jälessä Pohjan neito. Mitä, miehet, maleksitte. Katso karjaasi, paimen! (Painien menee.) Ja sinä, katso kolikoitasi, muuten tielle tippuvat.
Pohjolan isäntä pistää vitjat pussiin. Kyllä talletan tavarani.
Louhi Menetkö jo!
Pohjolan isäntä. Menen, menen, kaivan aarteeni aarnihautaan. (Menee.)
Louhi. Ystävinäkö tulette vai vihamiehinä vierailette?
Lemminkäinen. Paha ystävä on parempi kuin hyvä vieras.
Louhi. Hyvin solmit sanasi, solmisit yhtä hyvin hoikan kukkarosi.
Lemminkäinen. En minä kärky kultianne.
Louhi. Tulitko valmiille tulelle?
Lemminkäinen. Ei minua paista paraatkaan noidat. Ohhoh, Pohjolan emäntä, kylmä huokuu huoneestasi, anna viluisen vieraan lämmitellä tyttäresi tykönä.
Louhi. Tyttäreni on lumesta luotu, pakkanen sinut panisi.
Lemminkäinen. Kipenöivä pakkanen kuumentaa vilkkaan vereni. Ah, Pohjan neito! — Hyvin opetit omasi, kadottiko kielenkannan?
Louhi. Neito on käynyt ujoksi monien kosjojen kulkiessa; varsat väsyivät, väet väheni.
Lemminkäinen. Sitä varsaa ei synnytetty, jolla minä menisin.
Tiera. Heitä hiiteen turhat tuumat!
Lemminkäinen. Pelkäätkö Pohjolan taikoja?
Tiera. Vaimojen kanssa en vaan viitsi viisastella. Menen, katson otustasi, tästä äsken paimen pujahti. (Menee.)
Lemminkäinen. Kuules, Pohjolan mahtava emäntä, anna minulle tyttäresi!
Louhi. Sinulleko tyttäreni? Hulluttelet, hurja mies!
Lemminkäinen. Ei ole kuin miekka minulla mutta sen vallalla vaellan.
Louhi. Kyllä latelet lauluja, helistät miekkaa huotrassasi, vaan et voi takoa sampoa, et voi vangita päivää, et pyhää peuraakaan tavoita.
Lemminkäinen. Miksi piilotit päivän kiveen?
Louhi. Niin, valon minä teiltä varastin, kehnot kalevalaiset!
Lemminkäinen. Kavahda sinä kalevalaista!
Louhi. Oh, kuinka minä vihaan teitä, aina te kerskaatte kylvöistänne ja kynnöistänne. Nyt ette tiedä yön tulosta, ette erota omianne, kiistelette keskenänne. Niin, tulkaatte tänne mannun myyrät, minä sokaisen sotijanne.
Lemminkäinen. Kiihotit Kalevan miehet, siitä nousee vielä suuri sota! Anna minulle tyttäresi!
Louhi. Silloin annan tyttäreni, kun ammut Tuonelan joutsenen.
Lemminkäinen. Valmista hurjat häät, niin teen sulan sovinnon.
Louhi. Mitä uhoilet, köyhä kylien kävijä.
Lemminkäinen. Muista sanasi, Louhi, en minä kammo kuolemata! Minä tahdon tyttäresi!
Louhi. ponnahtaa. Hornan häät minä sinulle laitan, minulla on maanalainen mahti, nostan norosta hurjat henget. — Menetkö, mieletön, muuten halkaisen kallosi avaimellani! (Menee kiivaasti.)
Lemminkäinen. Tulta on akalla turkissansa, meni kuin pakkasen pyry.
Lemminkäinen ja Pohjan neito katselevat hetken toisiaan.
Pohjan neito ottaa käteensä yhden Lemminkäisen hiuskiehkuran. Sinäkö kuulu kohorintojen kuningas!
Lemminkäinen. Hiihdin yötä päivää, edessä aina pohjan tähti, putosiko se taivaalta, näen sen nyt edessäni.
Pohjan neito. Me Pohjolan naiset emme riudu rakkaudesta.
Lemminkäinen. Kuolette tai kokootte kultaa aittoihinne niinkuin Louhi, ankara emäntä.
Pohjan neito. Sinä naisten lemmen liehtoja! Sääli kultaista päätä.
Lemminkäinen. Miksi silität suortuvaani?
Pohjan neito. Noilla komeilla kutrillasi viekoitit monen valkean immen, anastit allesi..
Lemminkäinen. Alensin ne astinlaudaksesi!
Pohjan neito. Hymyilit ja hylkäsit…
Lemminkäinen ravistaa kiharoitaan. Kätesi on kuin kylmä kyy.
Pohjan neito. Olethan tottunut hyväilyihin.
Lemminkäinen. Kiehtova ilveskissa! Pois kätesi!
Pohjan neito. Sääli sinua, sorea…
Lemminkäinen. En sävähdä sääliäsi, sähise vaan, tulikissa!
Pohjan neito. Sanoivat sinua sankariksi. Näen keveän kerskurin, en tarujen, tekojen urosta. Sääli, sääli… Tiedätkö mitä?
Lemminkäinen. Sano!
Pohjan neito. Tiedätkö, Pohjolan pihalle on pystytetty sata seivästä, monen päässä keikkuu kalloja.
Lemminkäinen. Olen kyntänyt kuoleman peltoja, vaoista kallot kierivät, kallon täytin olvella, join nauravan naiseni maljan.
Pohjan neito. Monen naisen ryöstit, en sitä usko urotyöksi, ryöstä vereni voima!
Lemminkäinen. Olet raudasta rakettu, olet kylmä, kummallinen.
Pohjan neito. Hyistä heimoa olemme. Jos me sytymme mieheen, joka ei suostu omaksemme, sen me kuhertaen kuristamme.
Lemminkäinen. Olisipa peltoni kivet kultakokkareita, niillä ostaisin sinut omakseni.
Pohjan neito. Kultaa on kyllä kirstussani. Kysy isältä kauppahintaa. Urhoa uneksin aina, ehkä kullalle lopulta kumarran.
Lemminkäinen. Oivallan isosi matalan mielen, kultaa kamala janoo, sinua kumminkin enemmän.
Pohjan neito. Hurja, hulluja höpiset! Isoni sydänkö palaisi minulle?
Lemminkäinen. Näinhän itse. Kuka kurja ei sinuun syttyisi.
Pohjan neito. Ei ole tullut sotien sulho.
Lemminkäinen. Sinä et kiertäisi kisoihin, nostaisit suuriin sotiin.
Pohjan neito. Nousispa suuri sotija, valtaisi vuoret, mittaisi meret, vaikka pahalla pakoittaisi!
Lemminkäinen. Sinä nostat sen unesi urhon.
Pohjan neito. Kulkisi kuin elämä itse, päivän poika.
Lemminkäinen. Päivän poika!
Pohjan neito. Silloin liittyisin lihaksi. — Sinäkö siinä seisot. Et ole päivän poika, jota me Pohjolan pimeät piiat ijäti uneksimme.
Lemminkäinen. Juovun jo sanoistasi, kuinka humallunkaan sinua halaillessani.
Pohjan neito naurahtaen. Aina on halusi naisissa! Hiihdäppäs kerran Tapion valkoinen peura!
Lemminkäinen. Sen jo talutin tarhaanne.
Pohjan neito. Mikset sanonut isälleni, pahoitit itaran miehen.
Lemminkäinen. Sano sitte toinen ehto!
Pohjan neito ilkkuen. Ammu joutsen, sillä voitat emoni mielen!
Lemminkäinen. Uneksi, Pohjolan piika, auringon aletessa, silloin tähystän pohjantähteä Tuonelan mustasta vedestä, tiedän sun seisovan luhtisi solassa.
Pohjan neito. Kun ryöstät vereni voiman…
Louhi tulee. Lippo, sulla on liukas kieli, ethän vaan valehtele!
Lippo pysytellen Louhen takana. Edemmäksi en tule, en, en. Vie laukkuni, leikkaa kieleni korpille, jos sanankaan vääristän. — Tiedän sen ihan varmaan, Kaukolla on kotona oma vaimo, sen kuulin kulkeissani.
Louhi. Vieläkö täällä venyt, Lemminkäinen!
Lippo. Kyllä tulen kun tarvitaan. Huiskis, minä vihellän! (Juoksee pois.)
Lemminkäinen. Valitse nyt vävyksesi!
Louhi. Mitä ruoja rehentelet. Sinulla on kotona naitu nainen, ennen juohettu emäntä. Kehtaatkin, kutale.
Lemminkäinen. Mitä minä Kyllikistä! Kylli on kisoissa kävijä!
Pohjan neito. Kyllikki Kaukon vaimo!
Lemminkäinen. Heitän Kyllikin kylälle.
Tiera työntäen paimenta. Räämesilmä! Nyt olet karhun kämmenissä!
Lemminkäinen. Minne pukkia kuletat, kovin puhkuu puskusarvi.
Tiera. Piirteli vietävä pilkkuja peuran nahkaan.
Pohjan paimen. Laske, muuten tungen sun Hiitolan tulehen!
Tiera. Sinulla on juonia enemmän kuin suonia. Ei minua peloita kahmaiset loihdut.
Pohjan paimen. Ken minuun koskee, saa ikuisen vamman?
Louhi. Päästä paimen!
Pohjan paimen. Kuules, kopea Lemminkäinen, koska jo hiihdit peuran, niin…
Louhi. Hiihtikö Kauko pyhän peuran!
Pohjan paimen. Niin, kun lähdet Tuonelan joelle, älä miekkonen katso taaksesi, muuten sinulle tulee tuho.
Lemminkäinen hyväntuulisena. Sinäkö seisoisit takana?
Tiera. Lähdetään jo tästä peikkojen pesästä!
Lemminkäinen. Louhi.., ankara emäntä. Älä sinä siitä huoli, vaikka minulla on kotona vaimo, otan paremman omakseni.
Louhi pilkallisesti. Kysy tyttöä Tuonelasta!
Lemminkäinen. Hanki nyt, Louhi, vaan häitä!
Louhi. Kutsun kurjat ja kutsun rammat.
Lemminkäinen hilpeästi. Taputa taikinaasi, kanna tulelle kattilat ja pane oluet kaiken kansan juoda juhlissamme. Hyvästi, Pohjan tähti! Tule Tiera!
Nousee suksilleen ja hiihtää pois Tieran kera.
Pohjan paimen varjostaen silmiänsä. Taivaalla tulet välähtävät kuin Kalmanpojan viikatteen kärjestä, se ennustaa suurta surmaa.
Pohjan neito. Palaako Kauko sankarina kerran?
Louhi. Kyllä on olveni hapanta kun sinä palaat, poloinen poika.
Pohjan paimen. Minä hiihdän kuin varjo jälessä.
Tempaa suksensa.